Näsykkä
Näsykkä oli kylä Petsamossa Suomen Neuvostoliitolle vuonna 1944 luovuttamalla alueella. Nykyisin Näsykän kylä on osa Petsamon kaupunkityyppistä taajamaa. Näsykän kylä sijaitsi Parkkinan kylän eli Petsamon kirkonkylän länsipuolella Näsykkäjoen suulla vähän ennen Petsamonjoen laskemista Petsamonvuonon perukkaan.[1] [2] Näsykän asutus liittyi läheisesti Parkkinan kylän asutukseen ja ne muodostivat yhtenäisen kyläalueen[1], ja kun Valtioneuvosto vuonna 1930 vahvisti Petsamon uuden kyläjaon, luettiin kirkonkylään kuuluviksi Parkkinan ja Näsykän kylät.[3] Näsykän väestö oli pääasiassa karjalaista.[4] Asukkaiden pääelinkeino oli kalastus, jonka lisäksi harjoitettiin karjanhoitoa. Kylässä oli muun muassa Petsamon talouskauppa ja kansakoulu.[5] Näsykkäjoen varrella sijaitsi Petsamon luostarin munkkien tiilitehdas ja sähkölaitos.[1] Kylän ja sen länsipuolella olevan Näsykkäjärven välissä on Parkkinatunturit.[1] Jäämerentie kulki kylän läpi ja Näsykän kohdalta siitä erkani tie Petsamonjoen itäpuolelle Kaakkuriin ja Porovaaraan.[5]
Väestö muokkaa
Vuoden 1929 henkikirjoituksen mukaan kylän 138 asukkaasta oli karjalaisia 103, suomalaisia 23 ja venäläisiä 12.[6] Näsykän kylä oli saanut alkunsa 1870-luvun nälkävuosina, kun alueelle oli muuttanut karjalaista väestöä Vienan Karjalan Uhtuan, Vuokkiniemen ja Oulangan kunnista nälkää pakoon.[7]
- 140 (1897) [2]
- 113 (1918, joista 102 karjalaisia ja 11 venäläisiä) [2]
- 115 (1921)[8]
- 129 (1925)[8]
- 166 (1930)[8]
- 151 (1935)[8]
- 713 (1939, yhdessä Parkkinan kanssa)[8] [5]
Lähteet muokkaa
- Onnela Samuli & Vahtola Jouko (toim.): Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-Seura r.y., 1999. ISBN 952-91-0873-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Rovaniemi-Petsamo. Yleisen autoliiton julkaisuja, X. autoilijan matkaopas. Helsinki: , 1932. Otteita teoksesta (Matka Petsamoon kesällä 2000) (viitattu 11.7.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Rosberg J. E. (toim.): Petsamon maa. systemaattinen kuvaus Petsamon asutuksesta, luonnosta ja historiasta. Helsinki: , 1919. Otteita teoksesta (Matka Petsamoon kesällä 2000) (viitattu 13.7.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Onnela Samuli & Vahtola Jouko (toim.): Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944, s. 126. Rovaniemi: Petsamo-Seura r.y., 1999. ISBN 952-91-0873-7.
- ↑ Pieni tietosanakirja III, s. 770. Helsinki: Otava, 1927. Project Runeberg (viitattu 9.6.2009).
- ↑ a b c Kalervo Koskimies: Matka Petsamoon kesällä 2000 (Petsamon väestöstä ja elinkeinoista) webusers.siba.fi. Arkistoitu 29.11.2009. Viitattu 13.7.2009.
- ↑ Kuusikko Kirsi: Petsamolainen yhteiskunta, s. 125. Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7.
- ↑ Alavuotunki Jouni: Petsamon historia yhteisalueen jaosta ensimmäiseen maailmansotaan, s. 43. Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7.
- ↑ a b c d e Onnela 1999, s. 107–108