Näkyvyys

Meteorologinen näkyvyys on ilman läpinäkyvyyden mitta. Siihen ei vaikuta pimeys eivätkä maaston esteet. Meteorologista näkyvyyttä pienentää ilman kuiva sameus (auer, pöly, savu) tai kostea sameus (utu, sumu, sade). Fysikaalisesti kyse on näkyvän valon sironnasta.

Osa Hailuodon Marjaniemen automaattista rannikkosääasemaa. Kuvassa keskellä Vaisalan valmistama, eteenpäin sirontaa hyödyntävä näkyvyysmittari, sen vasemmalla puolella lämpötila-anturin säteilysuoja ja vasemmalla ceilometri.

Sumussa näkyvyys on alle 1 km, kuulakkaina päivinä koillistuulella näkyvyys voi olla yli 70 km.

Näkyvyyttä mitataan sirontamittareilla, joita on kahta perustyyppiä: joko lähetetään valoa kohti anturia ja mitataan kuinka paljon tuli perille, tai lähetetään valoa kohteen ohi ja katsotaan kuinka paljon päätyi kuitenkin anturiin sironnan takia. Käytännössä näkyvyys arvioidaan usein silmämääräisesti tunnettujen maamerkkien, kuten korkeiden rakennusten, ja niiden tunnettujen etäisyyksien avulla.

NäkyvyystaulukkoMuokkaa

Näkyvyysluokat[1]

  • yli 10 km hyvä
  • 4–10 km kohtalainen
  • 1–4 km huono
  • alle 1 km erittäin huono, sumua (jos näkyvyys on alentunut kostean sameuden, eikä esimerkiksi rankkasateen takia)

Sumujen sakeutta kuvaavat luokat[1]

  • 500–1000 m heikko sumu
  • 200–500 m kohtalainen sumu
  • 100–200 m vahva tai sakea sumu
  • alle 50 m hyvin sakea sumu

LähteetMuokkaa

  1. a b Näkyvyys ja sumulajit: Sumua, utua vai auerta? Ilmatieteen laitos. Viitattu 30.8.2008. [vanhentunut linkki]