Mustaselkäpuikkija
Mustaselkäpuikkija eli mustaselkäsukeltaja-antilooppi (Cephalophus dorsalis)[3] on Afrikassa elävä sorkkaeläinlaji. Se elää metsissä ja liikkuu öisin.
| Mustaselkäpuikkija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Puikkijat Cephalophinae |
| Suku: | Cephalophus |
| Laji: | dorsalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cephalophus dorsalis |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö
muokkaaMustaselkäpuikkijan ruumiin pituus on 70–100 senttiä, säkäkorkeus 40–55 senttiä ja hännän pituus on 8–15 senttiä.[4] Paino on 15–24 kiloa. Laji on melko raskasrakenteinen.[5] Karkeakarvaisen turkin pääväri on yleensä punaruskea tai kellertävänruskea. Jalkojen alaosat ovat mustat tai tummanruskeat.[4][5] Selkää pitkin kulkee myös päästä häntään ulottuva lajille ominainen musta juova. Juova on keskimäärin 5–7 senttiä leveä, ja se paksunee takaruumiin kohdalla.[4] Myös vatsan keskellä voi olla tumma juova.[5] Häntä on päältä musta, mutta tuuhea alapuoli on valkoinen. Poikaset ovat syntyessään suklaanruskeita. Ne saavat selkäjuovan vasta neljän kuukauden ikäisinä. Aikuisen värityksen ne saavat noin vuoden vanhoina. Mustaselkäpuikkijalla on suippeneva pää ja voimakkaat poskilihakset.[4] Silmien alla on suuret naamarauhaset. Mustaselkäpuikkijan pää on leveämpi ja litteämpi kuin muilla puikkijalajeilla. Sen kuono on myös lyhyt, ja silmät ovat suhteellisen korkealla, mikä on seurausta lajin suurista poskilihaksista, jotka mahdollistavat tehokkaan pureskelun.[5] Molemmilla sukupuolilla 5,5–10,5 senttiä pitkät, sileät, lähes suorat ja kiilanmuotoiset sarvet. Ne ovat verraten pitkät muiden sukeltaja-antilooppilajien sarviin verrattuna.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaMustaselkäpuikkijaa tavataan Keski- ja Länsi-Afrikassa. Se levinneisyysalue ulottuu Guinea-Bissausta Ruwenzorivuorille, Itä-Afrikan hautavajoaman länsihaaraan ja Tanganjikajärvelle. Etelässä sen levinneisyys ulottuu Angolan koillisosiin saakka. Laji on ilmeisesti hävinnyt Ugandasta. Kannan kooksi arvioitiin vuonna 1999 olevan 725 000 yksilöä. Mustaselkäpuikkijoiden määrä on laskussa elinympäristöjen vähenemisen ja liiallisen metsästyksen vuoksi, ja se on määritelty silmälläpidettäväksi lajiksi. Sitä tavataan useilla suojelualueilla.[1] Kannan tiheys on melko alhainen. 12–20 hehtaarin laajuista metsää asuttaa keskimäärin 2–3 mustaselkäpuikkijaa.[4]
Lajin pääasiallista elinympäristöä ovat alavien maiden sademetsät, erityisesti koskemattomat metsäalueet. Metsien lisäksi lajia tavataan myös maatalousalueiden pensaikoissa ja vanhentuneissa uudismetsissä sekä alueilla, joilla metsä ja savanni vuorottelevat.[1][5]
Elintavat
muokkaaMustaselkäpuikkija elää yksin tai pareittain. Se liikkuu vain yöllä ja kulkee enimmäkseen vakituisesti käyttämiään polkuja pitkin. Polut kulkevat usein niin tiheän kasvillisuuden läpi, että ne näyttävät enemmän tunneleilta kuin poluilta.[4] Päivällä mustaselkäpuikkija lepää yleensä ontossa puussa, kaatuneen puunrungon alla tai tiheän kasvillisuuden seassa.[5]
Tärkeimmät lajia saalistavat pedot ihmisen lisäksi ovat leopardi, pienet kissaeläimet, sivettieläimet, kotkat, suuret pöllöt, pytonit, krokotiilit ja varaanit.[4]
Vaikka mustaselkäpuikkija on pääosin kasvinsyöjä, sen tiedetään tappavan ja syövän myös pikkueläimiä, etenkin pikkulintuja. Ravinto koostuu suurimmaksi osaksi hedelmistä, kuten villeistä mangoista ja leipäpuun hedelmistä.[5] Se syö myös lehtiä, versoja, silmuja, ruohoja, munia ja satunnaisesti raatoja.[4]
Mustaselkäpuikkijan kantoajan arvellaan kestävän noin 8,5–9 kuukautta. Naaras synnyttää yhden, harvoin kaksi vasaa.[4] Vasa pysyttelee ensimmäiset elinviikkonsa kasvillisuuden kätköissä ja viettää emonsa kanssa hyvin vähän aikaa. Emo imettää sitä viiden kuukauden ajan.[5] Mustaselkäpuikkijanaaraasta tulee sukukypsä 9–12 kuukauden ja uroksesta 12–18 kuukauden ikäisenä. Elinikä voi olla jopa 10–12 vuotta.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c IUCN SSC Antelope Specialist Group: Cephalophus dorsalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Cephalophus dorsalis Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Mustaselkäpuikkija (mustaselkäsukeltaja-antilooppi) – Cephalophus dorsalis laji.fi Suomen Lajitietokeskus
- ↑ a b c d e f g h i j k Brent Huffman: Bay duiker, Black-backed duiker 2004. www.ultimateungulate.com. Viitattu 21.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Bay duiker - Cephalophus dorsalis - Information - ARKive 2009. Wildscreen. Arkistoitu 20.2.2016. Viitattu 21.10.2010. (englanniksi)