Avaa päävalikko

Muridae on nisäkkäiden suurin heimo. Siihen luetaan 730 pienikokoista jyrsijälajia 150 suvussa.[2] Heimon lajeja tavataan luontaisesti Euraasiassa, Afrikassa ja Australiassa monenlaisissa elinympäristöissä, ja ihmisen mukana ne ovat levittäytyneet koko maapallolle. Ryhmään kuuluvat rotat, hiiret ja gerbiilit sukulaisineen.

Muridae
Isorotta (Rattus norvegicus)
Isorotta (Rattus norvegicus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha
Yläheimo: Muroidea
Heimo: Muridae
Illiger, 1811 [1]
Alaheimot [1]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Muridae Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Muridae Commonsissa

Muridae- ja Cricetidae-heimojen välinen luokittelu on muuttunut useita kertoja, ja muutamia aiemmin niiden alaheimoina pidettyjä ryhmiä on erotettu omiksi heimoikseen.[1] Esimerkiksi myyrät ja hamsterit luetaan nykyisin Cricetidae-heimoon,[3] mutta vanhaa luokitusta käyttänyt Nisäkäsnimistötoimikunta ehdottaa Muridaelle vielä suomenkielistä nimeä "hiiret, rotat ja myyrät"[4].

Suomessa tavattuja Muridae-heimon lajeja ovat kotihiiri, metsähiiri, peltohiiri, vaivaishiiri, isorotta ja mustarotta, jotka kaikki kuuluvat Murinae-alaheimoon. Mustarotta on kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa määritelty Suomesta hävinneeksi lajiksi[5].

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Muridae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Preface Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)
  3. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Cricetidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
  4. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi, taksonomia on vuodelta 1993) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 2.12.2010.
  5. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): ”Nisäkkäät”, Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 311–319 (viitattu 2.12.2010).