Multian kirkko

kirkkorakennus Multialla

Multian kirkko on Multian seurakunnan kirkko Keski-Suomessa Multialla. Puinen ristikirkko valmistui 1796, mutta vuonna 1900 valmistuneessa perinpohjaisessa muutostyössä kirkko muuttui päätytornilliseksi pitkäkirkoksi.

Multian kirkko
Sijainti Multia
Koordinaatit 62°24′27.2″N, 024°47′26.8″E
Seurakunta Multian seurakunta
Rakentamisvuosi 1796
Suunnittelija Mats Åkergren
muutos pitkäkirkoksi Karl Viktor Reinius
Materiaali puu
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Rakentaminen ja muutostyöt muokkaa

Perus-ristikirkko muokkaa

Alkuperäinen tasavartinen sisäviisteinen ristikirkko valmistui 1796. Sen suunnitteli ja rakensi Mats Åkergren. Aumatun paanukaton ristikohdassa oli pieni torni ja sisällä kuorin katto oli pyörökaaren mallinen. Kirkon vierelle valmistui vuonna 1810 erillinen kellotapuli, jonka rakensi Erkki Leppänen.[1][2]

Kirkko vihittiin 11. joulukuuta 1796 Loviisa Charlottan kirkoksi, nimi tuli Mecklenburg-Schwerinin prinsessalta Luise Charlottelta, joka oli lyhyen aikaa kuningas Kustaa IV Aadolfin kihlattu.[2][3][4]

Muutos pitkäkirkoksi muokkaa

 
Näkymä alttarille.
 
Näkymä urkuparvelle.

1800-luvun loppupuolella kirkkoon tehtiin peruskorjaus, joka oli varsin perusteellinen: sanottiin ainoastaan lattialankkujen ja osittain ulkoseinien jääneen jäljelle vanhasta kirkosta.[5] Kirkkoa jatkettiin pitkäkirkoksi. Alttari ja sakaristo muutettiin länsisakaraan ja itäsakaran jatkeeksi rakennettiin korkea goottilaistyylinen torni. Katolla ollut pikkutorni eli kattoratsastaja purettiin pois. Vanha kellotapuli todettiin heikkokuntoiseksi ja purettiin. Muutostöiden suunnittelija oli Vaasan lääninarkkitehti Karl Viktor Reinius, joka oli 1890-luvulla tehnyt paljon opintomatkoja Keski-Eurooppaan.[2][6]

Kirkon alkuperäinen ja myös nykyinen väri vuodesta 1971 lähtien on tiilenruskea. Kirkko oli välillä maalattu valkoiseksi. Ulkopuoli on maalattu ja kunnostettu viimeksi 1995.[2]

Sisätilat muokkaa

Nykyinen uusi alttaritaulu hankittiin keräysvaroilla vuonna 1912. Sen on maalannut Felix Frang. Kirkon toinen tornikelloista on valettu 1829 Pietarissa ja toinen 1842 Tukholmassa. Vanhan alttaritaulun yläosa Kristus ristillä on sijoitettu kirkon peräseinälle. Vanhan alttaritaulun alaosa, joka esittää Pyhää Ehtoollista, on sijoitettu seurakuntasaliin. Taulut lahjoitti vuonna 1824 Matias Gillstén. Näiden taulujen tekijä on tuntematon, mahdollisesti 1800-luvun alkupuolelta Jonas Bergman tai Johannes Backman.[2]

Albanus Jurva rakensi Multian kirkon ensimmäiset urut vuonna 1902. Urut olivat 16-äänikertaiset ja tuon ajan rakennustyylin mukaisesti romanttiset. Urkujen julkisivu on klassismin tyylinen, mutta oli koristeltu runsaammin kuin julkisivut tuona aikana yleensä. Soittimen tekniikan epäluotettavuuden ja uusien urkuihanteiden takia urut purettiin 1960 ja tilalle rakennettiin Kangasalan urkutehtaan 28-äänikertaiset uusbarokki-tyyliset urut, joihin käytettiin kahdeksan äänikertaa vanhoista uruista. Urut on toiseen kertaan uusittu vuonna 2006. Urkurakentamo Veikko Virtasen rakentamien 22-äänikertaisten uusien urkujen kaapin ja julkisivun mallina ovat olleet kirkon ensimmäiset urut.[2]

Lukupulpettina toimii vanhan kirkon saarnatuoli, jonka apostoliset maalaukset ovat Karl Frekrik Blomin tekemät 1840. Kirkon eteisessä olevan vaivaisukon vuodelta 1835 kunnosti Alpo Ruokonen 1977. Eteisessä oleva pöytä on vanhasta sakaristosta.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Multian kirkko Suomalaisuuskeskus Finnica. Viitattu 20.4.2014.
  2. a b c d e f g Seurakunnan historiaa, Kirkko Multian seurakunta. Viitattu 20.4.2014.
  3. Gustav IV Adolf av >> Holstein-Gottorp Historiska personer i Sverige och Norden. Engstrand, Christer & Andersson, Ingmar. Arkistoitu 23.4.2014. Viitattu 21.4.2014. (ruotsiksi)
  4. Lovisa Charlotta Runeberg.org. Viitattu 21.4.2014. (ruotsiksi)
  5. Mönkkönen, Mauri: Multian historia 1866–1975, s. 248-253. Saarijärvi: Multian kunta ja seurakunta, 1983. ISBN 951-99449-0-7.
  6. Lindell, Leena: Jyväskylän kaupungintalo – Rakennushistoriallinen selvitys, s. 10–15. Keski-Suomen museo, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 21.4.2014). (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa