Muhammad Nadir Šah
Muhammad Nadir Šah (9. huhtikuuta 1883 – 8. marraskuuta 1933) oli Afganistanin kuningas vuosina 1929–1933. Nadir nousi hallitsijaksi hänen joukkojensa voitettua entisen hallitsijan kapinalla syrjäyttäneen Habib Allah Kalakanin. Kapinan taustalla olivat olleet kuningas Aman Allah Khanin rajut uudistukset, joita Nadir toteutti huomattavasti maltillisemmin. Ulkovaltojen kuten Neuvostoliiton ja Britannian suhteen Nadirin Afganistan noudatti puolueettomuuspolitiikkaa. Joissakin piireissä brittiläismielisenä pidetty Nadir murhattiin marraskuussa 1933 ja valtaan nousi Nadirin poika Muhammad Zahir Šah.
| Muhammad Nadir Šah | |
|---|---|
 | |
| Afganistanin kuningas | |
| Valtakausi | 15. lokakuuta 1929 – 8. marraskuuta 1933 |
| Edeltäjä | Habib Allah Kalakani |
| Seuraaja | Muhammad Zahir Šah |
| Syntynyt |
9. huhtikuuta 1883 Dehradun, brittiläinen Intia |
| Kuollut |
8. marraskuuta 1933 (50 vuotta) Kabul, Afganistan |
| Puoliso | Mah Parwar Begum |
| Lapset |
Muhammad Tahir Muhammad Zahir Šah Tahera Zuhra Begum Zainab Begum Sultana Begum Bilqis Begum |
| Suku | Barakzai |
| Isä | Mohammad Yusuf Khan |
| Äiti | Sharaf Sultana Hukumat Begum |
| Uskonto | sunnalaisuus |
Elämäkerta muokkaa
Nuoruus muokkaa
Muhammad Nadir Khan syntyi 9. huhtikuuta 1883 Brittiläisen Intian Dehradunissa.[1] Nadir kuului Mosaheban-perheeseen ja Barzakai-klaaniin. Mosaheban-perheen kantaisä oli hallitsija Dust Muhammadin veli.[2] Britit olivat karkottaneet hänen isoisänsä Afganistanista Intiaan vuonna 1879, mutta Muhammad Nadirin ollessa 18-vuotias hänen isoisänsä sai luvan emiiri 'Abd al-Rahmanila palata perheineen takaisin Afganistaniin. Perheen jäsenet saavuttivat tärkeitä asemia Afganistanin hovissa. Muhammad Nadir itse aloitti sotilasuran yleten kenraaliluutnantiksi vuonna 1912.[1] Kuningas Aman Allah Khanin valtakauden alussa vuonna 1919 syttyi brittien vastainen kolmas afgaanisota, jonka aikana Nadir johti afgaanijoukkoja Kurramin laaksossa. Kurramissa afgaanien onnistui miltei vallata brittien hallussaan pitämä Thalin linnoitus. Lyhyen sodan saavutukset jäivät muuten pieniksi, mutta britit suostuivat sodan päättäneellä Rawalpindin sopimuksella antaa Afganistanin harjoittaa itsenäistä ulkopolitiikkaa. Sopimuksen allekirjoituspäivä 19. elokuuta tunnetaan nykyisin Afganistanin itsenäisyyspäivänä ja Muhammad Nadirin osallisuus teki hänestä sotasankarin.[3] Sodan jälkeen Nadirista tuli Aman Allahin sotaministeri, mutta hänen välinsä hallitsijan kanssa huononivat myöhemmin. Nadir uskoi Aman Allahin ajamien uudistusten menevän liian pitkälle ja Aman Allah piti puolestaan Muhammad Nadiria vaarallisena etenkin, koska hänellä oli sodan aikana muodostunutta vaikutusvaltaa Afganistanin rajaseutujen heimojen parissa. Nadir joutui eroamaan marraskuussa 1923. Eronsa jälkeen hänet nimitettiin Afganistanin Ranskan lähettilääksi ja hän toimi virassaan marraskuuhun 1926. Nadir erosi virallisesti terveyssyistä myös lähettilään virastaan ja hän jäi Etelä-Ranskaan.[1]
Hallitsijana muokkaa
Afganistanissa Aman Allahin uudistukset nostattivat hallitsijan vastaisia kapinoita, joista vaarallisimmaksi osoittautui tadžikkipäällikkö Habib Allah Kalakanin kapina Kabulin pohjoispuolella tammikuussa 1929. Aman Allah pakeni luovuttaen kruunun veljelleen 'Inajat Allahille, mutta hän hallitsi vain muutaman päivän ennen kuin Kalakani pakotti hänetkin luopumaan kruunustaan.[4] Uusi tadžikkitaustainen hallitsija ei ollut etenkään Afganistanin paštujen mieleen ja Nadir palasi vapaaehtoisesta maanpaostaan Ranskasta kuultuaan Kabulin valtauksesta. Hän saapui ensin Intiaan ja edelleen Afganistanin rajaseudulle, jossa hän alkoi koota laškar-joukkoja. Nadirilla oli huomattava maine afgaanisodan ajoilta, minkä lisäksi hänellä oli tukenaan viisi veljeä tai velipuoltaan, joilla oli kaikilla vaikutusvaltaa heimojen parissa. Nadirin joukot hyökkäsivät kohti Kabulia kesällä 1929 ja kaupunki kukistui elokuussa. Antautunut Kalakani teloitettiin ja Nadir Khan huudettiin kuninkaaksi nimellä Nadir Šah.[5]
Hallitsijana Nadirin ensisijainen tavoite oli yhteiskuntarauhan ylläpitäminen. Elokuussa 1931 voimaan tullut perustuslaki pyrki lepyttelemään eri Afganistanin ryhmittymiä. Vanhoillisten ryhmien miellyttämiseksi sunnalaisesta islamista tehtiin valtionusko ja lakien edellytettiin olevan sopivia šarialain kanssa. Esimerkiksi alkoholista tuli näin laitonta. Monet heimot saivat puolestaan aiemmin menettämiään etuoikeuksiaan takaisin. Toisaalta myös uudistuksia ajaneilla ryhmittymillä oli vaikutusvaltaa etenkin pääkaupunki Kabulissa ja heitä varten perustuslakiin kuului esimerkiksi lehdistönvapaus. Eri ryhmien saamista myönnytyksistä huolimatta valta oli edelleen selvästi kuninkaan käsissä ja Nadir saattoi tehdä hienovaraisia, mutta uudistuksia. Vuonna 1931 avattiin Afganistanin keskuspankki ja Nadirin perustamasta Lääketieteellisestä oppilaitoksesta muodostui sittemmin Kabulin yliopisto. Lapsien oppivelvollisuus palautettiin, mutta maallisten koulujen ohella perinteiset uskonoppineiden koulut saivat jatkaa toimintaansa. Vanhoilliset huomioon ottaneet hienovaraisemmat uudistukset osoittautuivat kestävämmäksi, kuin Nadirin edeltäjien rajut ja nopeat uudistukset. Kuninkaan asemaa pönkitti myös Nadirin perustama keskushallintojohtoinen uusi armeija, jota käytettiin esimerkiksi ennen Kalakania tukeneiden tadžikkien kapinan kukistamiseksi vuonna 1930. Ulkopolitiikassa Nadir tasapainotteli brittien ja Neuvostoliiton välillä noudattaen tiukkaa puolueettomuuspolitiikkaa. Huhtikuussa 1930 Afganistanin puolelle paenneet uzbekkikapinalliset Neuvostoliitosta palautettiin ja tuki brittien puolella Durand-linjaa ajoittain kapinoiville heimoille lakkasi.[6] Suurvaltadiplomatian ohella Afganistan solmi ystävyys- ja yhteistyösopimuksen Saudi-Arabian ja Irakin kanssa vuonna 1932.[1]
Kuolema muokkaa
Puolueettomuuspolitiikkaan liittyi myös pitkään harjoitetun brittiläisvastaisen retoriikan lakkauttaminen. Historiansa takia monet afgaanit olivat syvästi brittiläisvastaisia. Nadir oli kuitenkin päässyt valtaan brittien hiljaisella tuella ja hänen vihjailtiinkin olevan brittiläismielinen. Erityisen brittiläisvastaisena tunnettiin Mosheban-perheen kanssa kiistoissa ollut Čarki-perhe, joka lopulta järjesti kuninkaan murhan. Nadir kuoli 8. marraskuuta 1933[1] nuoren opiskelijan ammuttua häntä Kabulissa.[6] Kuninkaan kuoleman jälkeen Afganistania uhkasi sisällissota, sillä Nadirilla ei ollut nimitettyä virallista seuraajaa. Kuolleen hallitsijan vaikutusvaltaisen veljien olisi ollut helppo asettua toisiaan vastaan, mutta lopulta yhteisellä päätöksellä valtaistuimelle nostettiin sittemmin lähes 40 vuotta Afganistania hallinnut Nadirin poika Muhammad Zahir Šah.[7] Nadirin mausoleumi sijaitsee Tepe Maranjan kukkulalla Kabulissa.[1]
Lähteet muokkaa
- Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.