Mu isamaa on minu arm
Mu isamaa on minu arm (suom. Isänmaani on rakkauteni) on virolaisen Lydia Koidulan runo, joka ilmestyi vuonna 1866 julkaistussa runokokoelmassa Emmajöe Öpik (suom. Emajoen satakieli).[1] Hilkka Norkamo on kääntänyt runon suomeksi nimellä Oi sinä armas isänmaa.[2] Aleksander Kunileid sävelsi runon lauluksi, joka esitettiin ensimmäisen kerran Viron laulujuhlien perinteen aloittaneilla Tarton laulujuhilla vuonna 1869.[3]
Laulujuhlien olennaiseksi osaksi on noussut runon myöhempi laulusovitus, jonka sävelsi Gustav Ernesaks vuonna 1944.[4] Sävelmä esitettiin laulujuhlilla ensimmäisen kerran vuonna 1947, ja myöhemmin se on usein laulettu juhlien viimeisenä kappaleena. Sävelmästä kasvoi Viron epävirallinen kansallislaulu neuvostomiehityksen aikana, kun miehittäjät kielsivät Viron varsinaisen kansallislaulun Mu isamaa, mu õnn ja rõõm (suom. Isänmaani, onneni ja riemuni) esittämisen.[5] Ernesaksin sävelmää on esitetty myös viralliseksi Viron kansallislauluksi, vaikka säveltäjä itse tiettävästi vastusti ehdotusta.[6]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Laitinen, Kai: ”Kirjallisuus vuoteen 1940”, Viro. Historia, kansa, kulttuuri, s. 226–237. Zetterberg, Seppo (toim.). Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 951-717-806-9.
- ↑ Oi sinä armas isänmaa Finna. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.12.2022.
- ↑ Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen Estofilia. Suomen suurlähetystö Tallinnassa. Viitattu 20.9.2019.
- ↑ Kaus, Jan: Virolaisen kirjallisuuden maailma, s. 58. Suomentanut Vanhanen, Jouko. Tallinna: Viron Instituutti, 2011. ISBN 978-9949-9160-3-0. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 20.9.2019).
- ↑ Sarasmo, Antti: Laulussa on voimaa! – Tänään alkavat laulu- ja tanssijuhlat ovat virolaisen kulttuurin ytimessä The Baltic Guide. 4.7.2019. Guide Marketing. Viitattu 20.9.2019.
- ↑ Sulbi, Raul: Koorijuht: Ernesaks ei tahtnud Mu isamaad hümniks. Postimees, 6.3.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.9.2019. (viroksi)