Aleksander Kunileid
Aleksander Kunileid, ent. Aleksander Saebelmann t. Säbelmann (22. marraskuuta 1845 Audru, Pärnumaa, Viro – 27. heinäkuuta 1875 Pultava, Ukraina[1]) oli virolainen säveltäjä. Hän on virolaisen kuoromusiikin perustajia[1].
| Aleksander Kunileid | |
|---|---|
 Aleksander Kunileid |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. marraskuuta 1845 Audru, Viro |
| Kuollut | 27. heinäkuuta 1875 (29 vuotta) Pultava, Ukraina |
| Kansalaisuus | Viro |
| Ammatti | säveltäjä |
Elämä ja työ muokkaa
Aleksander Peeter Karl Saebelmann syntyi Audrussa Pärnumaan maakunnassa. Hänen isänsä oli opettaja. Veljensä Friedrich August Saebelmannin tavoin hän osoittautui musikaaliseksi jo hyvin varhain. Hän sai musiikinopetusta ensin isältään, joka opetti häntä soittamaan urkuja ja pianoa. 16-vuotiaana Saebelmann aloitti opinnot Cimzen seminaarissa Valkassa.[2]
Saebelmann valmistui opettajaseminaarista 1865 ja sai viran Paistussa, jossa hän oli kolme vuotta. Hän soitti usein paikallisen kirkon urkuja. Hän ystävystyi Viron kansallisen heräämisen merkkihenkilöiden kanssa, muun muassa Carl Robert Jakobsonin, Johann Voldemar Jannsenin ja jälkimmäisen tyttären Lydia Koidulan kanssa. Hän otti nimen "Kunileid" saksalaiselta vaikuttavan "Saebelmannin" tilalle Jakobsonin tunnuslauseesta Otsi, kuni leiad ("Etsi kunnes löydät").[1] Vuonna 1868 hän sai apulaisopettajan paikan Cimzen seminaarista[2].
Jakobsonin innostamasta Kunileidista tuli keskeinen henkilö ensimmäisillä Viron laulujuhlilla 1869.[3] Kunileid oli Jannsenin ohella juhlien pääorganisaattori ja kuoroesitysten tuomariston puheenjohtaja.lähde?
Tänä aikana Kunileid sävelsi useita kuorolauluja, kuten "Sind surmani", "Mu isamaa on minu arm" ja Mu isamaa nad olid matnud, jotka nykyisin kuuluvat Viron kansalliseen kaanoniin. Musiikkihistorioitsija Elmar Arron mukaan Kunileid löysi innoituksen kahden ensimmäisen säveliin Karl Collanin vuonna 1854 julkaiseman kokoelman suomalaisista kansanlauluista Kreivin sylissä istunut ja Paremp’ olla tyttönä.[4][5] Jakobson liitti Kunileidin teoksia kuuluisaan virolaisten laulujen kokoelmaan Wanemuine Kandle Healed (1. p. 1869, 2. p. 1871).lähde?
Kunileid muutti 1871 Pietariin veljensä Friedrich Saebelmannin kanssa, joka oli valmistunut samasta seminaarista. He joutuivat alkuun asumaan hyvin vaatimattomissa oloissa. Kunileid oli opettajana virolaisessa koulussa Hatsinassa lähellä Pietaria ja myöhemmin Kolpinan opettajaseminaarissa[2]. Kunileidin terveys heikkeni 1873 nopeasti, ja hän muutti opettajaksi ja urkuriksi Pultavaan[2] sikäläisen paremman ilmaston vuoksi. Hän kuoli siellä kesällä 1875. Hänet haudattiin Pultavan hautausmaalle, joka tasoitettiin toisen maailmansodan jälkeen.lähde?
Kunileid on sivuhenkilö Jaan Krossin historiallisessa romaanissa Professori Martensin lähtö.lähde?
Valikoima sävellyksiä muokkaa
- Arg kosilane (Sanat: Friedrich Reinhold Kreutzwald)
- Kaste ja pisarad (Carl Robert Jakobson)
- Meil aiaäärne tänavas (Lydia Koidula)
- Miks sa nutad, lilleke? (Lydia Koidula)
- Mu mõttes on üks ainuke (kansanlaulu)
- Põua aastal 1868 (Carl Robert Jakobson)
- Süda tuksub (kansanlaulu)
- Ema ja laps (Carl Robert Jakobson)
- Mu isamaa on minu arm (Lydia Koidula)
- Mu isamaa, nad olid matnud (Lydia Koidula)
- Sind surmani (Lydia Koidula)
- Veel pole kadunud kõik (Carl Robert Jakobson)
- Õitse ja haljenda, eestlaste maa (Lydia Koidula)
- Süda tuksub (kansanlaulu)
- Mu mõttes on üksainuke (kansanlaulu)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Eeesti muusika, Opetaja.ee (viroksi)
- ↑ a b c d Aleksander Saebelmann-Kunileid Eesti Muusika Infokeskus. 2006. Viitattu 15.5.2018. (viroksi)
- ↑ Laulava kansa, (Arkistoitu – Internet Archive) Tuglas-seura, viitattu 12.12.2016
- ↑ Arro, Elmar: Geschichte der estnischen Musik, Band I, s. 115–120, Der Fall Kunileid. Tartto: Akadeemiline Kooperatiiv, 1933. (saksaksi)
- ↑ Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 15.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksander Kunileid Wikimedia Commonsissa
