Avaa päävalikko

Mononukleoosi (kreik. monos 'yksin' + lat. nucleus 'pähkinänsydän'), kansanomaisesti myös "pusutauti", on Epstein–Barrin viruksen aiheuttama tartuntatauti, johon liittyy usein kovaa kurkkukipua. Tauti on tavallisin nuorilla, ja se tarttuu syljen, veren tai kosketuksen välityksellä.

Mononukleoosi
Suurentuneita imusolmukkeita mononukleoosipotilaan kaulalla.
Suurentuneita imusolmukkeita mononukleoosipotilaan kaulalla.
ICD-10 B27
ICD-9 075
MedlinePlus 000591

OireetMuokkaa

Pikkulapsilla EBV-infektio saattaa mennä ohi huomaamatta tai aiheuttaa vain lievän kuumetaudin. Vanhemmilla potilailla oireet voivat olla paljon voimakkaammat: korkeaa kuumetta, nielutulehdusta, lihaskipuja, imusolmukkeiden ja pernan suurenemista. Joissain tapauksissa myös maksatulehdusta esiintyy. Joka kuudennella potilaalla tauti alkaa silmäluomien turvotuksella. Joka kymmenennellä potilaalla esiintyy punapilkkuista ihottumaa.

 
Mononukleoosille ominainen peitteinen nielurisatulehdus

PatofysiologiaMuokkaa

Mononukleoosin aiheuttaa yleensä Epstein–Barrin virus (EBV) ja harvinaisissa tapauksissa sytomegalovirus. EBV tarttuu pääasiassa syljen välityksellä esimerkiksi limakalvokontaktissa, mistä nimitys "pusutauti". Taudin itämisaika on 30–50 vuorokautta.[1]

DiagnosointiMuokkaa

Mononukleoosin varmistamiseksi voidaan tutkia potilaan verenkuva tai tehdä mononukleoosia tunnistava pikatesti. Epäselvissä tapauksissa voidaan määrittää verestä vasta-aineita Epstein–Barrin virukselle. Kurkkukipuisilta mononukleoosipotilailta tutkitaan yleensä myös nieluviljely, koska usein potilaalla on samanaikaisesti streptokokin aiheuttama nielutulehdus eli angiina.

HoitoMuokkaa

Yleensä mononukleoosi paranee itsestään muutaman viikon kuluessa. Kuumetta saattaa kuitenkin jatkua 1-6 viikkoa. Epstein–Barrin virukseen sopivaa täsmälääkettä ei ole, ja antibiootit eivät virukseen tepsi.

EpidemiologiaMuokkaa

Arvioiden mukaan n. 90–95 prosentilla maailman ihmisistä on Epstein–Barrin viruksen vasta-aineita, jotka ovat syntyneet aikaisemmasta altistumisesta virukselle. Viruksen tarttuminen lapsuudessa voi olla oireeton, joten mononukleoosi on tyypillisesti hygieenisessä ympäristössä kasvaneiden länsimaisten nuorten aikuisten tauti.

ViitteetMuokkaa

  1. Hedman, Heikkinen, Huovinen, etc: Mikrobiologia 1: Mikrobiologia, immunologia ja infektiosairaudet, s. 545-554. Helsinki: Duodecim, 2012. ISBN 978-951-656-256-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.