Mongolien Jin-dynastian valloitus
Mongolien Jin-dynastian valloitus viittaa mongolien vuosien 1211 ja 1234 välillä suorittamaan Jin-dynastian valloitukseen nykyisessä Pohjois-Kiinassa. Jin-dynastian kukistuttua mongolit hallitsivat Pohjois-Kiinaa ja jatkoivat sittemmin Kiinan valloitustaan hyökkäämällä Song-dynastiaa vastaan vuonna 1235.
| Mongolien Jin-dynastian valloitus | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Osa mongolivalloituksia | |||||
.jpeg) Mongolien ja Jin-dynastian välistä taistelua esittävä Rashid-al-Din Hamadanin teos.
| |||||
| |||||
| Osapuolet | |||||
Tausta muokkaa
Tšingis-kaani yhdisti mongoliheimot oman valtansa alle vuoteen 1206 mennessä ja aloitti levittämään valtaansa Kiinaan jo muutaman vuoden päästä tästä. Tangutien Xi-dynastia ja Xia-dynastia liittoutuivat mongolien kanssa vuonna 1209, mikä mahdollisti Jin-dynastiaa vastaan tehtävän hyökkäyksen valmistelut. Džurtšenien perustama Jin-dynastia oli samaan aikaan heikentynyt eteläistä Song-dynastiaa vastaan käydyssä sodassa vuosina 1207-1208. Lisäksi valtakunnan alaisuudessa olevien han-kiinalaisten ja kitaanien keskuudessa oli herännyt närää džurtšeni-hallinnon alla. Monet näiden kansojen ylimystöstä loikkasivatkin mongolien puolelle ja Tšingis-kaani saattoi näin luottaa Jin-dynastian alueen tunteviin neuvonantajiin.[1]
Hyökkäys muokkaa
Mongoliarmeija aloitti hyökkäyksensä vuonna 1211 edeten kolmena osana Jin-dynastian alueille pohjoisesta. Tšingis-kaani johti keskimmäistä ryhmää henkilökohtaisesti. Mongolit hävittivät Jin-dynastian maita useiden vuosien ajan ja keskittivät lopulta vuonna 1214 hyökkäyksensä Jin-dynastian pääkaupunki nykyisen Pekingin alueella sijainnutta Zhongdua vastaan. Kaupungin linnoitukset osoittautuivat kuitenkin hankalasti voitettaviksi ja mongolit solmivat rauhan ja vetäytyivät. Vähän rauhan solmimisen jälkeen Jin-dynastian keisari siirsi pääkaupunkinsa Bianjingiin eli nykyiseen Kaifengiin. Tšingis-kaanin mielestä tämä rikkoi solmittua rauhaa ja mongolit hyökkäsivät jälleen Jin-dynastian alueelle valloittaen tällä kertaa Zhongdun kaupungin vuonna 1215. Piiritystaisteluissa kokemattomat mongolit hyötyivät todennäköisesti Jin-dynastian loikkareista, jotka tunsivat piirityssodankäynnin ja piirityslaitteiston mongoleja paremmin.[1]
Vuoden 1215 jälkeen Jin-dynastiasta oli jäljellä enää pieni puskurivaltio mongolien ja Song-dynastian välillä. Maan lopullinen tuho lykkääntyi mongolien käydessä sotaa Xi- ja Xia-dynastioiden kanssa vuosina 1226-1227 ja Tšingis-kaanin kuollessa vuonna 1227. Mongolien Jin-dynastian valloitus jatkui vuonna 1230 ja tällä kertaa he olivat liittoutuneet Song-dynastian kanssa, joka tavoitteli takaisin džurtšenien heiltä aikanaan valtaamia alueita. Mongolit piirittivät Bianjingin vuonna 1232 ja seuraavana vuonna Jin-keisari Aizong pakeni piiritetystä kaupungista juuri ennen sen kukistumista. Aizong asettui tämän jälkeen Henanin alueella sijaitsevaan Cain prefektuuriin, mutta teki itsemurhan epätoivoisen tilanteen johdosta vuonna 1234 lopettaen näin jin-dynastian vastarinnan mongoleja vastaan.[1]
Seuraukset muokkaa
Valloitettuaan Jin-dynastian mongolien hallitseman Pohjois-Kiinan ja Song-dynastian väliseksi rajaksi muodostui Huaijoki. Mongolien eteneminen Kiinaan ei kuitenkaan pysähtynyt Jin-dynastian valloitukseen, vaan Tšingisin perilliset Möngke-kaani ja tämän veli Kublai-kaani johtivat joukkonsa Song-dynastiaa vastaan vuonna 1250 valloittaen sen alueet vuoteen 1279 mennessä.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Kenneth Pletcher: The history of China, s. 168-170. Britannica Educational Publishing, 2011. ISBN 978-1-61530-181-2. (englanniksi)