Missourinsavikka
Missourinsavikka (Chenopodium missouriense) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva kookaskasvuinen savikkalaji.[1]
| Missourinsavikka | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Chenopodioideae |
| Suku: | Rikkasavikat Chenopodium |
| Laji: | missouriense |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chenopodium missouriense |
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Missourinsavikka kasvaa 30–120 senttimetriä korkeaksi. Useimmiten kasvi on kookaskasvuinen. Kasvin nuoret osat ovat tavallisesti jauhoisia. Varsi on pysty, kova ja runsashaarainen. Väriltään varsi on vihreä- tai punaraitainen, lehtihangat ovat usein punaisia. Kierteisesti kasvavat lehdet ovat usein väriltään tummanvihreitä. Lehtilapa on kasvin keskiosissa pituudeltaan tavallisesti yli 6 cm ja muodoltaan vinoneliömäinen ja tavallisesti niukkahampainen. Hampaat ovat teräviä, tyvihampaat ovat muita isompia. Ylimmät varsilehdet ovat usein kapeita, muodoltaan suikeita tai kapeanpuikeita sekä ehytlaitaisia. Vihreä kukinto on lehdetön, kapean tähkämäinen ja pienisykeröinen. Suomessa missourinsavikka kukkii syys-lokakuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Siemen on noin 1,2 mm pitkä, ympärykseltään pyöreä, terävähköreunainen, kiiltävä ja pinnaltaan melkein sileä.[2][3][4] Suomessa missourinsavikka elää levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla ja tuottaa erittäin harvoin siemeniä.[1]
Muista savikkalajeista missourinsavikka muistuttaa läheisesti ainakin jauhosavikkaa (C. album) ja soijasavikkaa (C. probstii).[1]
Levinneisyys muokkaa
Missourinsavikka on alkujaan kotoisin Pohjois-Amerikasta, mutta on levinnyt tulokkaana muun muassa Eurooppaan. Suomessa lajia on tavattu harvinaisena maan etelä- ja länsiosista.[1]
Elinympäristö muokkaa
Suomessa missourinsavikka on harvinainen uustulokas, jota voi kasvaa erilaisilla joutomailla kaatopaikoilla, myllyillä ja satamissa.[1]
Lähteet muokkaa
- Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).