Wikipedia

Misenum

Misenum (lat.; m.kreik. Μισηνόν, Misēnon) oli antiikin aikainen kaupunki samannimisellä niemellä Campaniassa Italiassa. Se tunnetaan erityisesti Rooman valtakunnan tärkeimpänä laivastotukikohtana.[1][2] Misenum sijaitsi nykyisen Misenon kaupungin paikalla.[3][4][5]

Misenum
Keisarikultin pyhäkön (Sacello degli Augustali) rauniot.
Keisarikultin pyhäkön (Sacello degli Augustali) rauniot.
Sijainti

Misenum
Koordinaatit 40°47′10″N, 14°5′5″E
Valtio Italia
Paikkakunta Miseno, Bacoli, Napoli, Campania
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Valtakunta Rooman valtakunta
Alue Campania, Italia
Aiheesta muualla

Misenum Commonsissa

Maantiede muokkaa

Misenumin kaupunki sijaitsi Tyrrhenanmereen työntyneellä Misenumin niemellä (Misenum promontorium, myös Miseni promontorium; m.kreik. τὸ Μισηνὸν ἄκρον, to Misēnon akron, nyk. Capo di Miseno) samannimisen luonnonsataman (Portus Misenus) rannalla.[2][6]

 
Nykyinen Miseno. Vasemmalla antiikin Misenumin sisempi ja ulompi satama, taustalla oikealla niemenkärjen kukkula.

Misenumin niemi muodosti Cumaenlahden (Cumanus sinus, nyk. Napolinlahti) luoteislaidan. Sen kärki työntyy pitkälti lahteen ja huipentuu suhteellisen korkeaan, jyrkkärinteiseen ja pyramidimaiseen kukkulaan, jonka ainoastaan kapea ja matala kannas yhdistää muuhun niemeen. Kukkulan korkeus on 167 metriä merenpinnasta laskettuna. Sen pohjoispuolella niemen sekä Baulin ja Baiaen rannikoiden väliin jäi Misenumin luonnonsatamalahti, ulompi satama. Se yhdistyi suurikokoiseen, sisempänä satamana toimineeseen altaaseen, nykynimeltään Lago Miseno (aiemmin myös Mare Morto), kapean kanavan välityksellä. On todennäköistä, että Misenumin niemi on alun perin muodostanut suuren, kauan sitten sammuneen kraaterin laidan, nykyisen Monte di Procida -vuoren muodostaessa toisen laidan, kun taas Lago Miseno on ollut tulivuoren keskus.[1][2]

Misenumista pohjoiseen sijaitsi jo mainittujen Baulin ja Baiaen lisäksi Cumae, koilliseen Puteoli ja itään Neapolis.[5]

Historia muokkaa

Roomalaisten kirjailijoiden yleisesti omaksuman perinteen mukaisesti Misenumin tai Misenonin niemi sai nimensä Aineiaan (lat. Aeneas) Misenos-nimisestä (lat. Misenus) airuesta, jonka katsottiin tulleen haudatuksi paikalle.[2][7] Misenumin niemenkärjen kukkulan voikin nähdä tavallaan muistuttavan suurta tumulus-hautaa.[1] Toisen myyttiversion mukaan Misenos olisi ollut yksi Odysseuksen kumppaneista. Strabon piti niemeä Odysseiassa esiintyvien laistrygonien asuinpaikkana.[1][2][8]

Misenumin seutu oli vanhaa kreikkalaiskaupunkien aluetta. Pohjoisen puolella sijainnut Cumae oli kreikkalaiskaupunkina nimeltään Kyme. Niemellä itsellään ei ole merkkejä kaupungin olemassaolosta vielä varhaisina aikoina, mutta kymeläiset käyttivät paikan erinomaista luonnonsatamaa merivaltansa aikana.[1][2][9] Hannibal tuhosi sataman vuonna 214 eaa. epäonnistuttuaan Cumaen valtaamisessa.[1]

 
Plinius nuorempi ja hänen äitinsä Misenumissa. Angelica Kauffmannin maalaus, 1785. Princeton University Art Museum.

Rooman tasavallan ajan lopulla Misenumin niemi, samoin kuin viereiset Baiaen ja Baulin rannikot, tulivat Rooman yläluokan suosituksi vapaa-ajanviettopaikaksi, ja sinne rakennettiin paljon huviloita. Seudun asukasluku nousi suuremmaksi kuitenkin vasta Augustuksen ajalla hänen tehtyään siitä laivastotukikohdan. Ennen tätä Misenum muistetaan Augustuksen, Marcus Antoniuksen ja Sextus Pompeiuksen tapaamisesta, jossa Sextus otti kaksi ensin mainittua vastaan laivallaan, ja he sopivat niin kutsutussa Misenumin sopimuksessa Rooman valtakunnan jaosta kolmeen. Sextuksen amiraali Menas ehdotti tuolloin köysien katkaisemista ja vieraiden viemistä väkisin merelle.[2][10] Aiemmin, kuten Cicero mainitsee, Misenum oli ollut kilikialaisten merirosvojen tukikohtana, ja nämä olivat vieneet sieltä puhuja Marcus Antonius Oratorin tyttäret; Antonius oli itse taistellut samaisia merirosvoja vastaan.[2][11]

Kuten jo mainittua, Augustus teki ensimmäisenä Misenumista Tyrrhenanmeren eli Alemman meren laivaston pysyvän tukikohdan, jollaisena se säilyi läpi keisarikauden.[2][12] Siksi Tacitus puhuu usein ”Misenumin laivastosta” (classis Misenensis).[2][13] Plinius vanhempi oli Misenumissa laivaston komentajana, kun vuoden 79 Vesuviuksen purkaus tapahtui. Hän kuoli sen seurauksena. Hänen veljenpoikansa Plinius nuorempi, joka oli myös purkauksen silminnäkijä, on jättänyt siitä mielenkiintoisen kuvauksen.[2][14] Vielä paljon myöhempinäkin aikoina sekä Vegetius että Notitia dignitatum mainitsevat Misenumissa olleen laivaston ja sitä palvelleen legioonan pysyvinä laitoksina.[2][15]

Mitä todennäköisimmin näin merkittävän laitoksen ja sataman ympärille kehittyi huomattava kaupunki. Useista piirtokirjoituksista käy ilmi, että sillä oli municipium-oikeudet ja jopa colonian arvoasema.[2][16] Kaupungin asukkaiden etnonyymejä olivat Misenates, Misenas, Misenensis, Miseniensis ja Misenesus.[17] Piirtokirjoituksissa ne viittaavat kuitenkin yleensä laivaston sotilaisiin eikä kaupungin asukkaisiin.[2]

Paljon myöhemmin Misenumista tuli Länsi-Rooman viimeisen keisarin Romulus Augustuluksen karkotus- tai arestipaikka, kun Odovakar asetti Luculluksen huvilan hänen käyttöönsä hänen syrjäyttämisensä jälkeen vuonna 476.[2][18] Horatius huomauttaa meren Misenumin niemen ympärillä olleen tunnettu merisiileistään.[2][19]

Antiikin Misenumista vielä jäljellä ollut tuhoutui saraseenien hyökkäyksessä vuonna 915.[1] Nykyinen Misenon kaupunki on perinyt nimensä antiikin aikaisesta paikasta.

Rakennukset ja löydökset muokkaa

Kaupunki muokkaa

Varsinaisesta Misenumin kaupungista on tehty vain vähän löytöjä. Ne ovat pääosin nykyisen Misenon satamanakin (Porto di Miseno) toimivan antiikin aikaisen satamalahden eteläpuolella eli satamalahden ja kukkulan välissä. Niihin lukeutuvat muun muassa roomalaisen teatterin ja kylpylän sekä upseerien asunnoiksi tulkittujen talojen rauniot.[1][2][20]

Teatterin läheltä on löydetty keisarikultille omistettu rakennus, nykynimeltään Sacello degli Augustali, joka ajoittuu Juliusten-Claudiusten hallitsijasuvun ajalle ja uusittiin 100-luvulla jaa. Siitä on parhaiten säilynyt rakennuksen takaosan kolme holvattua huonetta, joista keskimmäinen oli varsinainen pyhäkkö. Sen julkisivussa oli neljä marmoripylvästä. Raunioista on löydetty pronssinen Nervan ratsastajapatsas, suurikokoiset Vespasianuksen ja Tituksen patsaat sekä jumalten patsaita.[1][21][22]

 
Keisarikultin pyhäkön eli Sacello degli Augustalin arkeologisia kaivauksia. Vespasianuksen ja Tituksen patsaat löytyivät alkuperäisiltä paikoiltaan.

Kaupungin ympäristöstä on löydetty useita hautoja, jotka piirtokirjoitusten perusteella ovat olleet meriupseerien ja -sotilaiden hautoja. Piirtokirjoituksista on saatu paljon tietoa Rooman laivaston organisoinnista.[2]

 
Monte di Procidasta löydetty misenumlaisen laivastosotilaan marmorinen hautakivi. Campi Flegrein arkeologinen museo.

Muut rakennukset ja rakennelmat muokkaa

Sotasatama

Misenumin tunnettu sotasatama sijaitsi sen kaksiosaisessa luonnonsatamassa Misenumin niemen pohjois- ja luoteispuolella. Sataman toteutti Augustukselle hänen luottomiehensä Agrippa vuonna 31 eaa. Se muodosti suuren laivastotukikohdan yhdessä läheisen, Lucrinus- ja Avernus-järvistä muodostuneen Portus Juliuksen kanssa.[1][2]

Ulkosatama oli valmiudessa olleen sotalaivaston ja sen harjoitusten käytössä. Sitä oli parannettu kahdella aallonmurtajalla, joista pohjoisemman osana toimi nykyinen Punta Pennatan saari, ja etelänpuoleinen suuntautui sitä kohti Misenumin niemeltä. Sisemmässä satamassa olivat sotalaivareservit sekä huollossa olleet laivat. Myös ulkosataman laivat voitiin tarvittaessa siirtää sinne turvaan myrskyiltä. Sieltä pääsi ulompaan satamaan ainoastaan kanavan välityksellä. Kanava voitiin sulkea puisella sillalla. Sisemmän sataman allasta ovat ympäröineet parakit ja asevarastot.[1][2]

Piscina Mirabile ja Grotta Dragonara

Satamaan liittyi sen pohjoispuolella ollut, kukkulan rinteeseen kaiverrettu suuri vesisäiliö, joka tunnetaan nykyisin nimellä Piscina Mirabile.[1][23] Sen koko on noin 25,5 × 70 metriä, ja siihen mahtui noin 1 200 kuutiometriä eli 1,2 miljoonaa litraa juomavettä laivaston miehistölle. Vesisäiliö on rakenteeltaan kuin jättimäinen maanalainen viisilaivainen basilika, jossa on holvattua kattoa tukemassa neljä riviä 15 metriä korkeita pylväskaaria, yhteensä 48 kaarta. Altaaseen laskeutui sen kummassakin päässä portaat. Yläosassa oli ikkunoita.[1]

Misenumin niemenkärjen kukkulan länsirinteessä oli toinen vesisäiliö, joka tunnetaan nimellä Grotta della Dragonara. Sen pituus on noin 60 metriä ja leveys noin kuusi metriä, ja sen holvattua kattoa tukee 12 pylvästä. Myös sen arvellaan palvelleen laivaston tarpeita sekä myös läheistä Luculluksen huvilaa.[1][24][25]

Luculluksen huvila

Plutarkhos kertoo, että Mariuksella oli Misenumissa huvila, joka oli loisteliaampi ja ylellisempi kuin hänen luonteelleen olisi sopinut.[2][26] Myöhemmin sen otti haltuunsa Sulla. Vielä tuolloin huvila oli vaatimaton verrattuna siihen, millainen siitä tuli Luculluksen omistuksessa. Hän osti huvilan 2 500 000 denaarilla ja koristeli sen suurellisesti. Myöhemmin huvila tuli keisari Tiberiuksen omistukseen, ja hän piti sitä usein asuinpaikkanaan ja lopulta kuolikin siellä matkallaan Neapoliin vuonna 37. Huvilan kuvataan sijainneen kukkulan huipulla niin, että sieltä oli laaja näkymä merelle. Paikalta on löydetty siihen kuuluneeksi arveltuja raunioita. Perustusten perusteella se on ollut paljon pelkkää huippua laajempi, ja sen alueeseen vaikuttaa kuuluneen suuri osa Misenumin niemestä.[1][2][26][27]

Muut huvilat

Cicero kertoo, että myös puhuja Antoniuksella oli huvila Misenumissa, ja että hänen pojanpoikansa triumviri Marcus Antonius käytti sitä usein.[2][28]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”MISENUM Campania, Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Smith, William: ”Misenum”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Misenum Pleiades. Viitattu 3.10.2022.
  4. ↑ Misenum (Italy) 88 Miseno - Μισηνός ToposText. Viitattu 3.10.2022.
  5. ↑ a b ”44 F4 Misenum”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699.
  6. ↑ Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 14.4; Livius: Rooman synty 24.13; Strabon: Geografika; Florus: Epitome de T. Livio Bellorum omnium annorum DCC Libri duo 1.16.
  7. ↑ Verg. A. 6.163,212--235; Propert. 4.18. 3; Sil. Ital. 12.155; Stat. Silv. 3.1. 150; Mel. 2.4.9; Solin. 2.13.
  8. ↑ Strabon: Geografika V s. 245.
  9. ↑ Lykofron: Aleksandra 737.
  10. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Marcus Antonius 32; Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 48.36; Velleius Paterculus: Rooman historia 2.77.
  11. ↑ Cicero: De imperio Cn. Pompei (Pro lege Manilia) 12.
  12. ↑ Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Augustus 49; Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 4.5.
  13. ↑ Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 14.3, 14.62, 15.51; Taistelu keisarivallasta (Historiae) 2.100, 3.56, jne.
  14. ↑ Plinius nuorempi: Kirjeet 6.16, 6.20.
  15. ↑ Vegetius: De re militari 5.1–2; Notitia dignitatum II s. 118.
  16. ↑ von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 3772; Mommsen, Theodor/: Inscriptiones Regni neapolitani latinae 2575–2577.
  17. ↑ Misenum (Miseno) Trismegistos. Viitattu 3.10.2022.
  18. ↑ Jordanes: Getica 46; Marcellinus Comes: Kronikka s. 44.
  19. ↑ Horatius: Satiirit 2.4.33.
  20. ↑ Roomalaisen teatterin arkeologisen kohteen sijainti: 40°47′16.3″N, 14°04′59.8″E
  21. ↑ Sacello degli Augustali Parco Archeologico Campi Flegrei. Viitattu 3.10.2022.
  22. ↑ Sacello degli Augustalin arkeologisen kohteen sijainti: 40°47′15″N, 14°05′04.8″E
  23. ↑ Piscina Mirabilen sijainti: 40°47′43.2″N, 14°04′48.3″E.
  24. ↑ Grotta della Dragonara Parco Archeologico Campi Flegrei. Viitattu 3.10.2022.
  25. ↑ Grotta della Dragonaran sijainti: 40°47′05.2″N, 14°05′06″E.
  26. ↑ a b Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Marius 34, Lucullus 39.
  27. ↑ Seneca nuorempi: Kirjeet 51; Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 6.50; Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Tiberius 72–73; Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 58.28; Phaedrus: Faabelit 2.36.
  28. ↑ Cicero: Puhujasta (De oratore) 2.1.4, Kirjeet Atticukselle (Epistulae ad Atticum) 10.8, 14.20, Filippolaispuheet (Philippicae) 2.19.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Misenum&oldid=21396086”