Avaa päävalikko

Wilhelmina Sofia Charlotta "Minette" Donner, (synt. Munck  25. heinäkuuta 1848, Hämeenlinna  —  10. huhtikuuta 1922, Helsinki) oli suomalainen filantrooppi. Hän toimi opettajana ennen kuin meni naimisiin professori Otto Donnerin kanssa vuonna 1887.

Minette Donnerin vanhemmat olivat yliopiston sijaiskansleri Johan Reinhold Munck ja Wilhelmina Margareta von Kraemer. Heidän kotinsa oli pääkaupungin seurapiirielämän keskus, ja erityisesti suomalaisuus- ja näyttämöharrastusten tyyssija. Siellä tapasivat muun muassa Elias Lönnrot, Johan Vilhelm Snellman, Eliel Aspelin-Haapkylä, Emilie ja Kaarlo Bergbom, Karl Fredrik Eneberg ja Emil Nervander sekä varsinkin Fredrik Cygnaeus, sijaiskanslerin "keskeinen neuvonantaja" ja pääkaupungin taideharrastusten johtaja.

Minette Munck oli kihlautunut 1860-luvun puolivälissä klassisten ja itämaisten kielten opiskelijan Karl Fredrik Enebergin kanssa, joka oli toiminut perheen kotiopettajana. Avioliittoa ei koskaan solmittu, koska Eneberg kuoli tutkimusmatkallaan Mosulissa Irakissa 1876, vain 35 vuoden iässä. Häät oli alustavasti sovittu järjestettäväksi samana vuonna.

1880-luvulla Minette Munck toimi opettajana Augusta Pippingin koulussa.

Minette Munck meni naimisiin vuonna 1887 professori Otto Donnerin kanssa, jolla oli jo oma perha ja lapsia. Minette oli avioituessaan jo lähes 40-vuotias, ja he saivat vielä kolme yhteistä lasta. Donnerien kodissa tapasi vuosisadan vaihteen älymystö. Otto Donnerin kuoleman jälkeen vuonna 1909 kodissa tapasivat puolestaan heidän poikansa Kai Donnerin piirin itsenäisyysmiehet.

Minette Donner perusti 1890-luvulla äitien ompeluseuran, joka asettui myöhemmin Alli Trygg-Heleniuksen perustamaan Kansankotiin Sörnäisiin. Se kokoontui kahden vuosikymmenen ajan ennen ensimmäistä maailmansotaa ja siihen kuului noin sata vakituista jäsentä. Ompeluseurassa esiinnyttiin ja esitelmöitiin ja sillä oli oma kuoro. Sen yhteyteen perustettu kotikoulu opetti työläisäideille lukemista, laskemista ja kirjoittamista.

Minette Donner perusti työväenluokan naisille tarkoitetun lepo- ja toipilaskodin Wilhelmina-kodin vanhemmilta perimäänsä Ahdenkallion kartanoon Hyvinkäälle. Parantola tarjosi potilaille ilmaisen lääkärinavun ja Helsingin kaupungin köyhäinhoitohallitus puolestaan varattomille ilmaiset lääkkeet ja erityinen vapaapaikkarahasto ilmaisia paikkoja. Minette Donner perusti työntekijöille myös oman Martta-yhdistyksen. Hän luovutti sen Naisasialiitto Unionin hoidettavaksi vuonna 1904, ja jatkoi itse sen johtamista. Wilhelmina-koti vahingoittui pahoin ensimmäisessä maailmansodassa. Kunnostettu parantola avattiin vasta 1925, kun Minette Donner oli jo kuollut. Parantola siirtyi myöhemmin takaisin Donnerin suvulle.

PerhesuhteetMuokkaa

Vanhemmat yliopiston sijaiskansleri, jalkaväenkenraali, vapaaherra Johan Reinhold Munck ja Wilhelmina Margareta von Kraemer. Puoliso vuodesta 1887 sanskritin ja vertailevan kielentutkimuksen professori, senaattori Otto Donner (1835–1909). Lapset uralilaisen kielitieteen dosentti, tutkimusmatkailija ja aktivisti Karl Reinhold (Kai) Donner (1888–1935), filosofian maisteri ja tilanomistaja Harry Otto Donner (1889–1954) ja Eva Lovisa Wilhelmina Tigerstedt (synt. 1890).

Jörn Donner on Minette ja Otto Donnerin pojanpoika.

LähteetMuokkaa

  • Venla Sainio: Minette Donner Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.