Miletoksenkoira
Miletoksenkoira (kreik. Μελιταίο Κυνίδιο, Melitaío Kynídio) on kreikkalainen koirarotu. Se on kotimaassaan laajalle levinnyt, on yleisempi kaupunkialueilla ja oli vuosisatojen ajan Kreikan aristokraattien suosiossa. Sen nimi merkitsee pieni koira Miletokselta, mikä viittannee sen muinaiseen kotikaupunkiin Miletokseen. Rotu ei ole FCI:n tunnustama, mutta Kreikan kennelliitto KOH on hyväksynyt sen virallisesti kuuluvaksi ryhmään 9 nimellä Kokóni (Κοκόνι).
| Miletoksenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Kreikka |
| Määrä | Suomessa tiedossa 1 |
| Rodun syntyaika | muinainen |
| Alkuperäinen käyttö | seura-, karja- ja pihakoira |
| Nykyinen käyttö | seura-, piha-, rotta- ja metsästyskoira |
| Elinikä | 16–18 vuotta |
| Muita nimityksiä | Melitaío Kynídio, Kokóni, Small Greek Domestic Dog |
| FCI-luokitus | ei, KOH ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 4–8 kg |
| Säkäkorkeus | uros 24–28 cm, narttu 23–27 cm |
| Väritys | kaikki sallitaan |
Ulkonäkö muokkaa
Tämä rotu on pienikokoinen: sen säkäkorkeus on 23–28 cm ja se painaa 4–8 kg. Yhden senttimetrin poikkeama kumpaan tahansa suuntaan sallitaan. Sillä on riippuvat korvat, keskipitkä kuono, pitkä runko ja pitkä, kaartuva häntä. Se sekoitetaan usein pitkäkarvaiseen mäyräkoiraan tai cockerspanieli-sekoitukseen. Sen raajat ovat kuitenkin pidemmät kuin mäyräkoiralla, minkä vuoksi sen alalinja ja rintakehä nousevat paljon korkeammalle maasta. Kuono on pidempi kuin cockerspanielilla, mutta lyhempi ja pyöristyneempi kuin mäyräkoiralla.
Karva on pitkää, hienolaatuista ja joko suoraa tai hieman aaltoilevaa. Päässä, korvissa ja eturaajoissa se on lyhyttä, sileää ja n. 1 cm pitkää. Niskassa ja rungossa se on pidempää, kohtuullisen tasaista ja n. 4–8 cm pitkää. Hännässä ja lanteiden takaosissa se on jopa 8–14 cm pitkää. Karvapeite muodostaa töyhdön hännän alle. Tällä rodulla sallitaan kaikki värit, mutta yleisimpiä ovat black & tan, fawn ja valkoinen.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Miletoksenkoiralla on tasapainoinen ja lempeä luonne. Se on erittäin älykäs, sisukas, helppo kouluttaa ja omistajalleen uskollinen. Se on ystävällinen eikä sillä ole yleensä taipumusta aggressioon tai arkuuteen. Se nauttii seurasta ja vaikka se voi olla alkuun pidättyväinen vieraita kohtaan, sen luottamus on helppo voittaa omakseen. Se on kuitenkin kokoisekseen melko peloton, reviiritietoinen ja omistajaansa kohtaan suojelevainen. Sillä on äänekäs, voimakas ja kokoisekseen matala haukku, joskaan se ei hauku paljoa. Se on ketterä ja kykenee suuriin nopeuksiin. ja sen sisukkuutta arvostetaan. Se on ihanteellinen seurakoira, mutta se soveltuu myös lintujen ja muun pienriistan metsästykseen. Sillä on yhä jonkin verran työominaisuuksia jäljellä ja siitä voi saada hyvän maatilan vahtikoiran, karjapaimenen ja tehokkaan tuholaiseläinten tappajan.
Alkuperä muokkaa
Ennen alopekis ja miletoksenkoira luokiteltiin saman rodun eri alatyypeiksi. Lukuisat kuvat muinaisissa friiseissä, runot ja amfoorat kuvaavat tämän rodun naisten ja lasten seurakoirana. Vaikka rodun nimen alkuperänä pidetään Miletoksen kaupunkia, toisen teorian mukaan Meliteo Kinidio tarkoittaa (pientä) hunajakoiraa, ilmeisesti suloisen luonteensa vuoksi. Miletoksenkoiran uskotaan olevan bichon frisen, bolognesen, coton de tulearin, havannankoiran, löwchenin, maltankoiran ja kyproksenvillakoiran kantarotu. Lisäksi sillä epäillään olevan ainakin osittain yhteiset juuret pienen portugalinpodengon kanssa, ja se saattaa olla yhdessä alopekiksen kanssa sukua kreetankoiralle.[1]
Terveys muokkaa
Rotu on pitkäikäinen ja voi elää jopa 17–18-vuotiaaksi. Vaikka se on suhteellisen terve, sillä esiintyy jonkin verran hammasongelmia ja iän myötä tullutta kaihia. Myös rodulle tyypillinen hyppiminen voi aiheuttaa vaurioita pitkälle selälle.
Kuuluisia rodunedustajia muokkaa
Fawn-värinen koira "Satchel" joka esiintyy vuoden 2005 elokuvassa Vaimoni on noita on miletoksenkoira.
Lähteet muokkaa
- [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
- [2]
