Alopekis
Alopekis (kreik. Αλωπεκίς, Alopekís) on kreikkalainen koirarotu, jonka pelasgit alun perin kehittivät. Se on helppohoitoinen työkoira jolla ei ole tunnettuja perinnöllisiä sairauksia. Tällä koiralla ei ole FCI:n eikä Amerikan kennelliiton tunnustusta. Se on kuitenkin Dog Registry of America'n rekisteröimä. Se sopeutuu hyvin pieneen asuntoon, maatilalle ja sekä syrjä- että kaupunkiseudulle. Koiramme-lehdessä rotu mainittiin muutama vuosi sittenmilloin? artikkelissa Kreikan koiramaailmasta, ja siellä sitä kutsuttiin nimellä 'pikku kettunen'.
| Alopekis | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Kreikka |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Rodun syntyaika | muinainen |
| Alkuperäinen käyttö | rottakoira, metsästyskoira, lauman ja omaisuuden vartija |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | 13–16 vuotta |
| Muita nimityksiä | Greek Terrier, Balkan Terrier (pitkäkarvainen muunnos), pikku kettunen |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 3–7 kg |
| Säkäkorkeus | uros 20–30 cm |
| Väritys | kaikki sallittu yksivärisistä kaksivärisiin |
Ulkonäkö muokkaa
Alopekis on tyypiltään maatiaismainen, kettumainen ja sillä on sulavat liikkeet ja kiilamainen pää. Tämän rodun väritys vaihtelee suuresti väriyhdistelmiin asti, esimerkkeinä musta ja beige. Se on myös suhteellisen pieni. Koska jalostuksen pääpaino on perinteisesti ollut muissa ominaisuuksissa kuin ulkonäössä, se on tyypiltään yhä suhteellisen heterogeeninen.[1]
Karvapeite on hyvänlaatuista, ja se on helppo harjata. Peitinkarva on kovaa ja pehmeää, ja pohjavilla pehmeää ja tiivistä. Kaksikerroksinen karvapeite on lyhyttä ja pehmeää. Karva on keskipitkää, maksimissaan 5 cm pitkää, ja ihonmyötäistä. Joskus se on hieman aaltoilevaa mutta sen pitäisi tuntua aina silkkiseltä.
On kolme eri muunnosta: lyhyt-, karkea- ja pitkäkarvainen. Pitkäkarvainen tunnetaan joskus nimellä balkaninterrieri, ja se sekoitetaan usein virheellisesti miletoksenkoiraan. Karkeakarvainen muunnos on erittäin harvinainen[2] ja pitkäkarvainen on eräiden lähteiden mukaan jo sukupuuttoon kuollut[1] – täten ns. pitkäkarvaiset yksilöt joita vielä tapaa saattavat itse asiassa olla miletoksenkoiria eivätkä puhdasrotuisia alopekiksia. Aiemmin oli olemassa neljäskin muunnos, karvaton alopekis, mutta se on ollut jo pitkään sukupuuttoon kuollut[1].
Sirpinmuotoinen häntä on yleensä pitkä. Koira kantaa sitä korkealla, ja se kaartuu elegantisti. Se on aina liikkeessä osoittaen koiran iloisuuden. Hännän karva on hapsuista.
Tällä koirarodulla on suuret silmät jotka vaihtelevat pyöreistä mantelinmuotoisiin. Ne ovat kirkkaat ja älykkäät, mutteivät syvälle asettuneet. Väri vaihtelee karvapeitteen värin mukaan, mutta silmät eivät ole koskaan läpikuultavat tai siniset. Molempien pitää olla saman väriset. Jos ne ovat vaaleankeltaiset, se on merkki siitä että koiralla on vakava silmäongelma. Erotuksena puolipystykorvaiseen tai riippukorvaiseen miletoksenkoiraan alopekiksen korvat ovat pystyt.
Kuono "kapenee kirsua kohden", ja kuononlinja on tasainen. Sieraimet ovat selvästi aukonaiset. Kirsu on litteä ja edestä tasainen. Leuat ovat vahvat ja purenta leikkaava.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Alopekis sopeutuu helposti kaupunkiympäristöön ja voi elää kerrostalossa. Se on vahva seuralainen, perheeseensä kiintynyt ja väsymätön. Tämä koira myös palvelee mielellään ja on helppo kouluttaa.
Alkuperä muokkaa
Alopekis on ikivanha ja omaa samat alkukantaisiin paariakoiriin johtavat juuret miletoksenkoiran kanssa, minkä lisäksi se on myös sukua muille pienille balkanilaisille työkoirille. Kaikkien terriereiden ja useiden muiden pienten länsieurooppalaisten koirien uskotaan polveutuvan tästä rodusta. Se jalostettiin monikäyttöiseksi farmikoiraksi, jonka tehtäviin kuului niin tuholaisten kuten rottien hävittäminen ja pienriistan metsästys kuin myös laumanvartijan ja vahtikoiran työ. Nykyisin se on lisäksi suosittu seurakoira.[1]
Hoito muokkaa
Alopekis tarvitsee vapaana leikkimistä, kuten mikä tahansa koira. Niin kauan kuin sitä lenkitetään tarpeeksi usein, se kuitenkin sopeutuu myös pieniin asuntoihin joissa on vain vähän juoksemistilaa. Se kestää millaisen määrän liikuntaa tahansa ja pärjää hyvin mini-agility-kilpailuissa. Se on hyvin urheilullinen.
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Alopekis. Molosser Dogs, 2012. (Arkistoitu – Internet Archive) Haettu 29.11.2012
- ↑ Winsor-Ginala, Maria. The Ancient Greek Companion Dogs are still at Home today…. Dogbreedinfo. Haettu 29.11.2012
