Miklós Zrínyi
Miklós Zrínyi nuorempi (kroat. Nikola Šubić Zrinski; 5. tammikuuta 1620 – 18. marraskuuta 1664[1]) oli unkarilais-kroatialainen sotapäällikkö ja runoilija ja vuodesta 1647 Kroatian baani.[2]
| Miklós Zrínyi | |
|---|---|
 Miklós Zrínyi |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. tammikuuta 1620 |
| Kuollut | 18. marraskuuta 1664 (44 vuotta) |
| Ammatti | sotilas, kirjailija, baani |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | unkari, kroatia |
| Tuotannon kieli | unkari |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Perhetausta ja nuoruus
muokkaaMiklós Zrínyi polveutui kroatialais-unkarilaisesta Zrínyin (Zrinski) aatelissuvusta. Hänen samanniminen kuuluisa isoisoisänsä, hänkin sotapäällikkö, Kroatian baani ja runoilija, kaatui 1566 Szigetvárin taistelussa turkkilaisia vastaan. Hänen veljensä Péter Zrínyi (Petar Zrinski) oli hänen jälkeensä Kroatian baani ja hänkin runoilija, joka mm. käänsi veljensä runoelman Szigeti veszedelem kroatiaksi. Péter Zrínyin tytär Ilona Zrínyi oli naimisissa kahden unkarilaisen kapinajohtajan kanssa, ensin Ferenc Rákóczi I:n, sitten Imre Thökölyn, ja ensimmäisestä avioliitosta syntyi Transilvanian ruhtinas, vapaustaistelija Ferenc Rákóczi II.[3]
Miklós Zrínyi nuoremman isä György Zrínyi (Juraj V Zrinski), keisari Ferdinand II:n kannattaja ja Habsburgien tukija, kuoli sotaretkellä kulkutautiin 1626. Koska myös hänen puolisonsa Magdolna Széchy oli kuollut varhain, Miklós ja hänen veljensä Péter joutuivat sukulaisten hoiviin, ja vastuuta heidän kasvatuksestaan kantoi Unkarin vastauskonpuhdistuksen merkkimies, kardinaali Péter Pázmány. Veljekset kävivät koulunsa jesuiittojen opissa Grazissa, Nagyszombatissa (Trnava) ja Wienissä, tämän jälkeen nuori Miklós Zrínyi oleskeli jonkin aikaa Italiassa. Kasvatukseen sisältyi monipuolinen kielitaito: Miklós Zrínyi osasi kotikieltensä unkarin ja kroatian lisäksi hyvin saksaa ja latinaa, ymmärsi myös italiaa ja turkkia sekä jossain määrin ranskaa, espanjaa ja kreikkaa.[3][4]
Sotapäällikkönä
muokkaaOpintomatkoilta palattuaan Miklós Zrínyi asettui sukunsa kotitiluksille Csáktornyaan (nyk. Kroatian Čakovec) ja joutui pian johtamaan taisteluja turkkilaisten hyökkäyksiä vastaan. Jo 1648 hänestä tuli Kroatian baani, ja samoihin aikoihin hän avioitui kreivitär Eusebia Draskovichin (Drašković) kanssa. Tämän kuoltua 1651 hän solmi vuonna 1652 toisen avioliiton kreivitär Sofia Löblin kanssa. Nämä yhteydet mahtaviin aatelissukuihin lisäsivät hänen arvovaltaansa entisestään.[3]
Zrínyi kunnostautui 30-vuotisessa sodassa, missä hän mm. taisteli 1645 ruotsalaisia vastaan Määrissä,[2] ja hankki mainetta sotapäällikkönä. Vuonna 1655 palatiinia valittaessa Unkarin säätyjen enemmistö olisi kannattanut häntä, mutta Wienin hovi ei luottanut häneen.[3] Vuonna 1663 keisari Leopold kuitenkin nimitti hänet unkarilaisten joukkojen ylipäälliköksi, ja vuoden 1664 alussa hän saavutti rohkealla hyökkäystaktiikallaan turkkilaisista suuren voiton, jota ylistettiin kautta Euroopan. Tästä huolimatta keisari ei nimittänyt häntä vuoden 1664 sotaretken johtoon ja solmi pian tämän jälkeen turkkilaisten kanssa rauhan. Pettynyt Zrínyi vetäytyi tiluksilleen ja kuoli pian sen jälkeen, marraskuussa 1664.[3][4]
Runoilijana ja kulttuurivaikuttajana
muokkaaMiklós Zrínyi oli poliittisena vaikuttajana myös suuri tieteiden ja taiteiden suosija. Itse hän piti itseään enemmän sotilaana kuin runoilijana, mutta silti hänen runonsa luetaan Unkarin barokkikirjallisuuden tärkeimpiin saavutuksiin. Nuorena hän kirjoitti rakkausrunoja, mutta hänen tunnetuin runoteoksensa on 1647-48 syntynyt sankarirunoelma Szigeti veszedelem (tunnetaan myös latinalaisella nimellä Obsidio Sigetiana), joka kertoo hänen isoisoisänsä sankaruudesta Szigetvárin puolustustaistelussa turkkilaisia vastaan 1566. Hänen proosakirjoituksistaan tunnetuin on poliittinen pamfletti Az török áfium ellen való orvosság (’Lääke turkkilaista oopiumia vastaan’, 1660-61), jossa vaaditaan vakinaisen armeijan perustamista Unkariin. Sotatieteellisten kirjoitusten lisäksi häneltä on säilynyt laaja kirjeenvaihto, joka valottaa tuon ajan sodankäynnin ja diplomatian historiaa.[4]
Kuolema ja jälkimaine
muokkaaMiklós Zrínyi sai surmansa 1664 metsästysretkellä, kun villikarju hyökkäsi hänen kimppuunsa. Kuoleman johdosta liikkui salaliittoteorioita, ja väitettiin Wienin hovin kätyrien olleen sen takana.[4]
Zrínyin teokset tulivat Unkarissa laajemmin tunnetuiksi vasta toistasataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen, kun Ferenc Kazinczy ja János Arany "löysivät" hänet runoilijana.[3] Zrínyin koottujen teosten julkaisun toimitti 1852 Ferenc Toldy.[2]
Zrínyin muistoa kunnioitetaan sekä Kroatiassa että Unkarissa, missä hänelle on pystytetty useita muistomerkkejä. Hänen nimeään kantoi Unkarissa Pécsissä toiminut upseerikoulu 1898–1944, sittemmin vuodesta 1955 vuoteen 2014 Unkarin maanpuolustuskorkeakoulu (Zrínyi Miklós Katonai Akadémia, vuodesta 1996 Zrínyi Miklós Nemzetvédelmi Egyetem). Samoin hänen mukaansa on Unkarissa nimetty sotatieteellistä kirjallisuutta julkaiseva Zrínyi-kustantamo.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ https://www.britannica.com/biography/Miklos-Zrinyi
- ↑ a b c Zrínyi 2. Miklós Z. Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
- ↑ a b c d e f Pintér, Jenő: ”Zrínyi Miklós”, Pintér Jenő magyar irodalomtörténete. Budapest: Stephaneum, 1931. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Zrínyi Miklós Múlt-kor történelmi magazin. 2.5.2005. Viitattu 11.9.2024. (unkari)
- ↑ Zrínyi Miklós (költő). Wikipédia, 15.8.2024. Artikkelin verkkoversio. (unkari)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miklós Zrínyi Wikimedia Commonsissa
