Miklós Jósika

unkarilainen kirjailija

Miklós Jósika (17941864), vapaaherra, oli unkarilainen kirjailija.[1]

Miklós Jósika
Jósika, Miklós
Jósika, Miklós
Henkilötiedot
Syntynyt1794
Kuollut1864 (69–70 vuotta)
Ammatti sotilas, kirjailija
Kirjailija
Äidinkieliunkari
Tuotannon kieliunkari, saksa
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jósika kuului vanhaan erdélyläiseen magnaattisukuun, jossa säilytettiin aikaisemman kansallisen itsenäisyyden muistoja. Hän palveli 1811–1818 keisarillisessa armeijassa upseerina ja kunnostautui Italian ja Ranskan sotaretkillä 1815. Sen jälkeen hän vetäytyi maatilalleen, jossa keskittyi kirjallisiin ja maataloudellisiin toimiin. Hän osallistui vuodesta 1832 alkaen poliittiseenkin elämään ja siirtyi 1840 Budapestiin. Hän oli vapaussodan (1848–1849) aikana jyrkimmän suunnan edustajia ja pakeni (kuolemaan tuomittuna) Világosin antautumisen jälkeen ulkomaille, jonne hän jäi asumaan loppuiäkseen (ensin Brysseliin, sitten Dresdeniin).[1]

Jósika on unkarilaisen romaanikirjallisuuden varsinainen perustaja ja on tällä alalla luonut useita Unkarin kansalliskirjallisuudessa pysyviä teoksia. Jósika on Walter Scottin oppilas sekä aiheiden valintaan että esitystapaan nähden (”Unkarin Walter Scott”). Hän sijoittaa mielellään kertomuksensa romanttiseen, historian ja tarinoiden ylistämään Erdély'in (Transylvaniaan), jonka maineikkaiden sankarien, uljassydämisten ja kuumaveristen naisten ja kirjavasti vaihtelevan kansanelämän kuvauksessa hän kiinnittää lukijan mieltä ja lämmittää hänen isänmaallista tunnettaan. Teoksissaan Jósika kuvaa sielunelämää (varsinkin naisluonteiden) sekä luontoa. Pääosan parhaista romaaneistaan Jósika kirjoitti ennen vapaussotaa. Sen jälkeisissä huomaa selvästi ranskalaisen sensaatioromaanin vaikutusta sekä liikatuotannon ja kiireen jälkiä: kolmen vuosikymmenen kuluessa Jósika julkaisi 125 nidettä romaaneja ja novelleja.[1]

Jósikan ensimmäinen romaani on Abafi (1836); muita merkittäviä ovat Zólyomi (1876), Az utolsó Báthory (Viimeinen Báthory 1837), A csehek Magyarországban (Tšekkiläiset Unkarissa, 1839), Zrinyi a költö (Zrinyi runoilija, 1843) ja Jósika István (1847). Vuonna 1859 ilmestyivät 18 niteessä saksankieliset käännökset hänen vuoteen 1849 mennessä kirjoittamistaan romaaneista. Maanpaossa Jósika itsekin kirjoitti saksaksi muutamia teoksia.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Jósika, Miklós, Tietosanakirja osa 3, palstat 1443–1444, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.