Mikko Ivalo

Ernst Mikael (Mikko Ernesti) Ivalo (sukunimi aik. Ingman; 3. tammikuuta 1903 Maarianhamina – 2. elokuuta 1966) oli suomalainen diplomi-insinööri ja Valtion rautateiden teknillinen johtaja.

Ivalon vanhemmat olivat lehtori Robert Michael (Mikael) Ingman (1875–1934) ja Maria Emilia Haapanen (1876–1934). Ivalo pääsi ylioppilaaksi Vaasan suomalaisesta lyseosta 1921 ja hän valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosaston koneenrakennuksen opintosuunnalta vuonna 1928.

Ivalo oli Valtion rautateillä 2. luokan koneinsinöörinä vuodesta 1937 ja 1. luokan koneinsinöörinä 1941–1942 ja 1945–1949. Hän oli välillä Fiskarsin jousitehtaan johtajana 1942–1945 ja toimi Valtionrautateiden koneosaston johtajana 1949–1960. Ivalo toimi myös opettajana valtionrautateiden järjestämillä oppikursseilla ja hän oli varajohtajana Ammattienedistämislaitoksessa 1937. Ivalo kirjoitti teoksen höyryveturien tekniikasta ja huollosta sekä johtamista käsitelleen teoksen Henkilökohtainen työnjohto. Jälkimmäisessä kirjassa hän muun muassa määritteli hyvän esimiehen ominaisuudet näin:

»Esimiehen tulee olla niin roteva ja voimakas tai sukkela ja näppärä, että hän keskitasoa paremmin pystyy osastonsa töihin. Hänen tulee olla vapaa kaikista himoista. Hänen kuuluu säilyttää arvovaltansa pitämällä tiukkaa kuria, puhumalla harvakseen ja hiljentämällä vastalauseet alkuunsa. Hänellä tulee olla hyvä tapa välttää kaikenlaisia tapaturmia. Hänen tulee myös säännöllisesti hoitaa terveyttään, ja hänen tulee tietenkin käydä säännöllisesti saunassa.»

Mikko Ivalo oli naimisissa vuodesta 1929 Emma Wieno Ingmanin o.s. Lundgren (s. 1904) kanssa.

Teoksia

• Höyryveturit ja niiden hoito. WSOY 1945, 2. painos 1946, 3. painos 1953
• Henkilökohtainen työnjohto. Ammattienedistämislaitoksen ammattikirjoja 31. Otava 1947
• Käytännön taulukot ; tekijät Mikko Ivalo, Viljo Lehmus. WSOY 1956