Mikael Avellan
Mikael Avellan (19. huhtikuuta 1736 Tammela – 17. kesäkuuta 1807 Tammela) oli suomalainen kirkkoherra ja valtiopäivämies.[1][2]
Mikael Avellanin vanhemmat olivat Kaarinan kappalainen Johannes Avellanus ja Kristina Barck ja puoliso 1766–1782 Magdalena Carström ja 1783–1800 Eleonora Sofia von Willebrand. Hänen veljensä oli anatomian professori Nils Avellan. Mikael Avellan pääsi ylioppilaaksi Turun katedraalikoulusta 1751, valmistui Turun akatemiasta filosofian maisteriksi 1757 ja puolusti siellä teologian väitöskirjaansa 1769. Hänestä tuli Uppsalassa teologian kunniatohtori 1779.[1] [2][3]
Avellan vihittiin papiksi Turun hiippakuntaan 1758 ja määrättiin Messukylän liinakangastehtaan saarnaajaksi. Turun suomalaisen seurakunnan kolmanneksi kappalaiseksi hän tuli 1764, Tammelan kirkkoherraksi 1773 ja lääninrovastiksi 1777. Pappisuran ohella hän oli Turun akatemian heprean ja arabian filologian dosentti 1761, akatemian teologian dosentti 1766, vt. teologian 2. professori 1771 ja teologian apulainen 1773. Avellan oli ehdolla teologian 3. professorin virkaan 1783, tuli kolmanneksi Porvoon hiippakunnan piispanvaalissa 1792 ja sai ääniä kahdessa piispanvaalissa Turun hiippakunnassa. Turun hiippakunnan edustaja Ruotsin säätyvaltiopäivillä hän oli 1778–1779.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Mikael Avellan. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 30.6.2023.
- ↑ a b c Avellan, Mikael. Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017 (viitattu 30.6.2023)
- ↑ Dissertatio theologica, de statu purorum naturalium, quam adprobante max. rev. facult. theologica in Reg. Acad. Aboënsi, praeside viro maxime reverendo atque amplissimo, d:n Jacobo Gadolin, s. s. theol. doct. ac profess. reg. & ord. Reg. Acad. Scient. Svec. membro, publico examini modeste committit auctor mag. Michaël Avellan, choralis ad templ. cathedral. Aboëns. et ad Reg. Acad. ibid. theol. docens. In audit. superiori die VIII. Aprilis, anno repar. salut. MDCCLXIX. horis ante meridiem solitis., s. 1. xxxxxx. Johan Christopher Frenckell I (1761-1779), 1769. Kansalliskirjasto (viitattu 30.06.2023).