Mih’as Lynkou
Mih’as Lynkou (valkoven. Міхась Лынькоў, viralliselta nimeltään Mih’al Tsih’anavitš Lynkou, Міхал Ціханавіч Лынькоў; 30. marraskuuta 1899 Vitsebskin kihlakunnan Zazybyn kylä – 21. syyskuuta 1975 Minsk[1]) oli valkovenäläinen kirjailija, kirjallisuudentutkija ja yhteiskuntavaikuttaja.
.gif)
Lynkou syntyi rautatieläisen perheeseen[2]. Hän kävi opettajaseminaarin, palveli puna-armeijassa ja työskenteli opettajana ja toimittajana. Toisen maailmansodan aikana Lynkou oli rintamalehden toimittajana. Hän johti Valko-Venäjän tiedeakatemian kirjallisuuden, kielen ja taiteen instituuttia vuosina 1943–1946 ja 1949–1952.[1]
Lynkoun ensimmäinen runo ilmestyi vuonna 1919 ja ensimmäiset kertomukset vuonna 1926[2]. Hän kirjoitti kertomuksia vallankumouksesta, sisällissodasta, sosialismin rakentamisesta sekä kaupunkien ja työväestön elämästä. Toista maailmansotaa kuvaava neliosainen romaani Vekapomnyja dni (”Muistorikkaat päivät”, 1958) sai Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon vuonna 1968. Lynkou laati myös lastenkirjoja, kirjallisuuskritiikkiä ja kirjailijakuvauksia sekä toimi kääntäjänä.[1]
Lynkou oli yksi Valko-Venäjän proletaarikirjailijoiden johtajista. Hän oli perustamassa Neuvostoliiton kirjailijaliittoa ja toimi Valko-Venäjän kirjailijaliiton puheenjohtajana vuosina 1938–1948. Lynkou oli kirjallisuuslehti Polymja revaljutsyin päätoimittaja vuosina 1933–1941. Hänet nimitettiin Valko-Venäjän tiedeakatemian akateemikoksi vuonna 1953 ja Valko-Venäjän kansankirjailjaksi vuonna 1962.[1] Kirjailija oli Valko-Venäjän SNT:n korkeimman neuvoston kansanedustaja vuosina 1940–1945[2].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Belaruskaja entsyklapedyja, tom 9, s. 383. Minsk: Belaruskaja entsyklapedyja, 1999. ISBN 985-11-0155-9.
- ↑ a b c Lynkou Mih’as Belaruskija pismenniki (1917–1990). Davednik. Viitattu 10.4.2021.