Messukylän kaksoismurha 1924
Messukylän kaksoismurha tapahtui Tampereen lähellä Messukylässä aamuyöllä 5. elokuuta 1924. Murhan rikospaikkatutkinta epäonnistui täysin ja tekoon syyllinen paljastui vasta syksyllä 1929. Lehdistö arvosteli voimakkaasti poliisin epäonnistunutta tutkintaa ja kritiikki johti osaltaan siihen että rikospoliisin koulutusta ja organisaatiota kehitettiin ja rikostutkimuskeskus perustettiin Helsinkiin.[1][2][3][4]
5. elokuuta aamulla noin viiden aikaan huviajelulla olleet autonkuljettaja Paavo Allonen ja olympiavoittaja Ville Ritola havaitsivat sähköpylvääseen törmänneen henkilöauton Messukylän Takahuhdin kylässä lähellä Linnan taloa. Auton takapenkillä oli kaksi kuoliaaksi ammuttua miestä, toinen autonkuljettajan ja toinen rautatieläisen virkapuvussa. He hakivat paikalle tamperelaisia passipoliiseja Tammelantorilta mutta nämä olivat oman toimialueensa ulkopuolella eivätkä tienneet miten toimia. Paikalle saapunut Kangasalan nimismiespiirin konstaapeli määräsi sitten auton siivottavaksi verijäljistä jotta Allonen voisi ajaa sen Messukylään. Tampereen poliisilaitoksen etsivän osaston etsivät pääsivät rikospaikalle vasta tunteja myöhemmin kun auto ja surmattujen ruumiit olivat jo Messukylän ruumishuoneella ja rikospaikka oli täynnä sivullisten jalanjälkiä.[1]
Kuoliaaksi ammutut miehet olivat taksiautonkuljettaja Isak Rudolf Selin ja hänen veljensä rautatieläinen Frans Mikael (Mikko) Selin. Selvisi että kello kahden aikaan aamuyöllä Selin oli saanut Tampereen rautatieasemalta autoonsa kyytiin miehen joka halusi päästä Messukylän Irjalan taloon. Koska Isak Selin ei tuntenut hyvin tietä sinne hänen veljensä Mikko joka oli asemalla asemamiesten esimiehenä lähti mukaan oppaaksi.[1]
Poliisin tutkimukset asiassa eivät kuitenkaan edistyneet ja vaikka useita henkilöitä oli epäiltynä teosta he osoittautuivat syyttömiksi. Murha selvisi vasta syksyllä 1929 kun Helsinkiin muuttanut Orimattilasta kotoisin ollut viilaaja Yrjö Fredrik Lintupää (s. 1900) oli humalapäissään kerskaillut teolla. Lintupää pidätettiin ja hän kiisti aluksi kaiken kuulusteluissa mutta teki sitten lopulta täydellisen tunnustuksen[1][5]. Lintupää oli tullut Tampereelle 3. elokuuta 1924 ja hänellä oli tällöin mukanaan taskuase ja hän oli asunut Tammelassa Väinölänkatu 15:ssä. Murhat hän teki alkoholipsykoosin vallassa nähdessään harhoja sotakokemuksistaan Viron vapaussodassa, johon hän oli osallistunut 1. suomalaisen vapaajoukon 3. komppanian sotilaana.[6] Teon jälkeen Lintupää asui Tampereella marras-joulukuun vaihteeseen saakka toimien autokuljettajana eräässä autoyhtiössä. Hän palasi sitten Orimattilaan ja muutti sieltä myöhemmin Helsinkiin.[1][5][2][4]
Lintupää oli kevättalvella 1930 mielentilatutkimuksessa Pitkäniemen keskuslaitoksessa. Kesäkuussa 1930 hänet julistettiin Kangasalan välikäräjillä syyntakeettomaksi ja määrättiin sairasmielisenä henkilönä hoidettavaksi johonkin yleiseen hoitolaitokseen. Rangaistusvaatimus murhasta hylättiin mutta Lintupää määrättiin maksamaan korvauksia uhrien omaisille. Lääkärilausunnon mukaan Lintupää oli murhat tehdessään patologisessa humalassa. Teot tehdessään hän oli kertonut eläneensä vuoden 1918 tapahtumia ja nähneensä vihollisia.[7][8] Hovioikeus ja korkein oikeus vahvistivat tuomion myöhemmin kesällä.[9]
Lintupää pääsi mielisairaalasta lokakuussa 1934 ja hänet määrättiin vanhempiensa valvontaan. Hän meni naimisiin 1937 ja osallistui talvisotaan.[10][11] Lokakuussa 1946 Lintupää tuomittiin kassakaappimurrosta 2,5 vuoden kuritushuonerangaistukseen. Hän oli murtautunut 31. elokuuta 1946 Helta Oy:n tehtaalle.[12] Lintupää kuoli vuonna 1966. [10]
Kirjallisuutta muokkaa
- Tuomas Rimpiläinen : Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta. Gummerus 2015 ISBN 9789512098606
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Rimpiläinen, Tuomas: Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta, Gummerus 2015
- ↑ a b Tuomas Rimpiläinen : Messukylän veriteko ja Turun kylmä murha, Haaste 4/2015 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kaamea yöllinen veriteko Messukylässä, Aamulehti 06.08.1924 nro 179, s. 3, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
- ↑ a b Messukylän murha selvitetty - murhaaja, entinen autonkuljettaja Lintupää tunnustanut, Helsingin Sanomat 22.09.1929 nro 256, s. 9 Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
- ↑ a b Messukylän murha on vihdoinkin selvinnyt : murhaaja tunnustanut, Aamulehti 22.09.1929 nro 259, s. 1, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
- ↑ Henkilöluettelo eri joukko-osastojen upseereista ja sotilaista (B 2 b), Viron avustamisen päätoimikunta 1918-1927, Kansallisarkisto
- ↑ Lintupää määrätty sairasmielisenä henkilönä hoidettavaksi johonkin yleiseen hoitolaitokseen, Aamulehti, 17.06.1930, nro 160, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Murhaaja Lintupää vältti kuritushuoneen, Uusi Aika, 19.06.1930, nro 68, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Lintupään tuomio vahvistettu, Aamulehti, 17.08.1930, nro 219, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b Vilma's True Crime-blogi 15.5.2021 : Messukylän kaksoismurha
- ↑ Seurakunnat ja siviilirekisteri : Vihittyjä, Ilta-Sanomat, 07.06.1937, nro 127, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kassaskåpstjuvet fick 2 1/2 år, Hufvudstadsbladet, 30.10.1946, nro 293, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot