Merimaskun saaristolaiskylä
Merimaskun saaristolaiskylä on omakotitaloalue Merimaskun Hellemaalla, nykyisessä Naantalin kaupungissa. Se rakennettiin Raision asuntomessujen etäkohteeksi kesäksi 1997, jolloin taloja oli valmistunut kahdeksan. Nykyisin taloja on 19.[1][2][3] Saaristolaiskylä sijaitsee Merimaskun–Rymättylän pääsaareen Otavan koilliskulmassa. Maa- ja metsätalousmaan ympäröimän saaristolaiskylän edustan merimaisemaa hallitsee 250 metriä kapean Kaidansalmen toisella puolella sijaitseva Kaidan saari.[4] Kestävän kehityksen mallikylä perustui pääasiassa jätevesiratkaisuihin, jotka sittemmin todettiin toimimattomiksi.[5] Etenkin alkuaikoina saaristolaiskylää leimasi vuosia jatkuneet erimielisyydet kunnan kanssa, jotka liittyivät jätevesiratkaisuihin ja rannan käyttöön.[2][6]
Alue rakennettiin kestävän kehityksen periaatteella ekologisena vaihtoehtona, jossa talot muistuttavat perinteisiä saaristolaistaloja.[7] Rakentamisessa korostettiin luonnonmukaista ja ekologisesti kestävää puutaloyhteisöä.[8] Rakentaminen aloitettiin vuonna 1996, ja asuntomessuille kesäksi 1997 taloja oli valmistunut kahdeksan.[3]
Saaristokylätunnelmaa on pyritty tuomaan tiheään rakennetulla kylämaisella puutalorakennusten ryppäällä, jotka punamultamaalattuine julkisivuineen ja valkoisine nurkkalautoineen ja ikkunapuitteineen muistuttavat perinteistä saaristorakentamista. Myös hiekkapäällysteinen kylätie, jota rakennukset rajaavat tiiviisti metsän ja rannan rajakohdassa luovat tätä mielikuvaa. Hierarkiaongelmia aiheuttavat kuitenkin autotallirakennusten suuri koko suhteessa asuinrakennuksiin ja tonttikohtaisen tilanmuodostuksen puuttuminen.[9] Ekologisuutta ja saaristoperinnettä käytettiinkin asuntomessujen imagoon ja markkinointiin.[9]
Valmistuessaan kaikki talot oli maalattu punamullalla ja ne oli varustettu kompostikäymälällä. Talousrakennukset rakennettiin lähelle teitä, mikä loi kylämaista tunnelmaa. Kylätalolle varattiin paikka rakentamattomalle tontille, mutta sitä ei ikinä rakennettu. Rantaniitylle tehtiin yhteispuutarha, jota nykyään ei ole.[1] Vuonna 2004 tehdyn asemakaavan muutoksen myötä alun perin liike- ja asuinkäyttöön varattu tontti muutettiin asuintontiksi ja näin rakentui saaristolaiskylän viimeinen 19. omakotitalo.[2][4]
Kylässä toimii Merimaskun saaristolaiskyläyhdistys. Yhdistys rakensi yhteisaunan vuonna 2015.[1] Kyläyhdistys järjestää muinaistulien yön viereisellä entisellä Apajan kalastajatilalla, jossa on nykyään kaupungin virkistysalue ja uimaranta.[1][10] Asuntomessukohteena olleeseen saaristolaiskylään pysähtyi vielä vuonna 2005 saaristokierroksella matkailijoita kuljettava linja-auto muutaman kerran vuodessa.[8]
Kunnan ja saaristolaiskylän välinen kiista rannasta kesti yli kymmenen vuotta. Osa saaristolaiskylän asukkaista on katsonut, että heillä on oikeus rakentaa kylän edustan ranta-alueelle yhteiset laiturit, venevajat ja rantasaunat sekä ylläpitää niitä, kun taas kunnan näkökulmasta ranta on yleistä aluetta, jossa kunta voi ruopata rantaa ja rakentaa uuden laiturin, ja vuokrata sitä myös muille kuin saaristolaiskylälaisille. Varsinais-Suomen maanmittaustoimisto päätyi vuonna 2007 siihen ratkaisuun, että kaavan perusteella ranta-alue on kunnan toteutettavaksi tarkoitettua aluetta eli yleistä aluetta. Ranta-aluetta käsiteltiin myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa.[6][11][12]
Jätevesiratkaisu ja siitä aiheutuneet ongelmat muokkaa
Alun perin saaristolaiskylän taloihin rakennettiin kompostikäymälät, jossa virtsa ja kiinteä aine erotettiin toisistaan. Talousjätevedet johdettiin pienpuhdistamojen kautta mereen.[5] Kompostikäymäläratkaisun aiheuttamista ongelmista oli paljon kirjoittelua sanomalehdissä,[7][1] ja asiaa käsiteltiin myös oikeudessa.[5] Terveystarkastaja totesi käymäläratkaisun toimimattomaksi. Merimaskun kunta ja alun perin myös saaristolaiskylän asukkaat kuitenkin kannattivat kompostikäymälää. Lähes kaikissa taloissa ilmeni kuitenkin jo melko nopeasti vakavia hajuhaittoja, ja niistä aiheutui myös eläinongelma.[1] Vessoihin tuli lantasääskiä ja virtsan haju levisi asuintiloihin. Talojen alipaineen takia hajut tulivat sisätiloihin ja niiden poistamiseksi tarvittiin puhaltimia.[2] Myöskään pienpuhdistamot eivät toimineet toivotulla tavalla, ja ne tukkeutuivat.[8] Helmikuussa 2004 18 talosta osassa oli kompostikäymälä, osassa vesivessa umpitankilla ja yhdessä ulkohuussi. Talot, joihin asukkaat olivat rakentaneet vesivessan umpitankilla, uhkasi kunta heitä sakoilla. Asiaa käsiteltiin ympäristökeskuksessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Lopulta kunta hyväksyi taloihin vesivessat ja kunnallinen vesijohto- ja viemäriverkoston rakentaminen aloitettiin vuonna 2004. Liittymismaksu oli 84 000 euroa, jonka asukkaat maksoivat. Jo aikaisempiin jätevesijärjestelmiin jokaiselta kiinteistöltä meni 7 000–20 000 euroa. Asukkaat kritisoivat kuntaa siitä, että he joutuivat jätevesikokeilun maksajiksi, eikä kunta tullut kustannuksissa vastaan.[2] Vuonna 2019 yhdessä talossa on edelleen käytössä kompostikäymälä.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Koskensalo, Timo: Saaristolaiskylän yhteisöllisyys lähtee lapsista. Rannikkoseutu, 9.4.2019, nro 28, s. 8–9. Raisio: Alma Media Kustannus Oy. ISSN 0782-5544.
- ↑ a b c d e Kalpa, Tiina: Saaristolaiskylä saa vihdoin viemärinsä (21. vsk, ISSN: 0356-133X) ts.fi. 15.2.2004. Turun Sanomat Oy. Viitattu 8.6.2019.
- ↑ a b Niemi, Anna: Punainen tupa meren rannalla. Suunnittelijoiden luomasta nostalgiaimagosta asumisen arkeen Merimaskun Saaristolaiskylässä. Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto, 2001.
- ↑ a b Saaristolaiskylä Karttapaikassa Karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 8.6.2019.
- ↑ a b c Kalpa, Tiina: Merimaskun Saaristolaiskylän ekoaika ohitse (21. vsk, ISSN: 0356-133X) ts.fi. 14.2.2004. Turun Sanomat Oy. Viitattu 8.6.2019.
- ↑ a b Högmander, Jutta: Asukkaat ja kunta kiistelevät rannan rakennusoikeudesta (21. vsk, ISSN: 0356-133X) ts.fi. 8.11.2006. Turun Sanomat Oy. Viitattu 8.6.2019.
- ↑ a b Rimpiläinen, Tuomas: Onnellisten Saaristolaiskylä täytti kymmenen vuotta (21. vsk, ISSN: 0356-133X) ts.fi. 15.7.2007. Turun Sanomat Oy. Viitattu 8.6.2019.
- ↑ a b c Kujanen, Jaana: Elämää paratiisissa (21. vsk, ISSN: 0356-133X) ts.fi. 17.7.2005. Turun Sanomat Oy. Arkistoitu 8.6.2019. Viitattu 8.6.2019.
- ↑ a b Pennanen, Tarja: ”8 Uudisrakennuskohteita”, Saaristolaiskylä, s. 24. diplomityö. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto, 2009. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.6.2019).
- ↑ Muinaistulet hyvästelivät kesän Merimaskussa (21. vsk, ISSN: 0356-133X) ts.fi. 1.9.2013. Turun Sanomat Oy. Viitattu 8.6.2019.
- ↑ Saaristolaiskylän rannan ehostus alkaa ensi vuonna (21. vsk, ISSN: 0356-133X) ts.fi. 5.12.2006. Turun Sanomat Oy. Viitattu 8.6.2019.
- ↑ Merimasku saa rakentaa Saaristolaiskylän rannan (21. vsk, ISSN: 0356-133X) ts.fi. 22.9.2007. Turun Sanomat Oy. Viitattu 8.6.2019.
Aiheesta muualla muokkaa
- Merimaskun Saaristolaiskylän facebook-sivu
- Backman, Nils-Eric: Merimasku teki rantaan rauhaisan saaristolaiskylän – Ihmisten haaveet ranta-asumisesta toteutettiin (osastolla: kotimaa. ISSN 1239-257X) hs.fi, Helsingin Sanomien verkkopalvelu. 5.8.1997. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy.
- Niemi, Anna: Punainen tupa meren rannalla. Suunnittelijoiden luomasta nostalgiaimagosta asumisen arkeen Merimaskun Saaristolaiskylässä. pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto, 2001.