Meriliitäjä

lintulaji

Meriliitäjä (Procellaria cinerea) on eteläisen pallonpuoliskon valtamerilintu.

Meriliitäjä
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Ulappalinnut Procellariiformes
Heimo: Ulappaliitäjät Procellariidae
Suku: Meriliitäjät Procellaria
Laji: cinerea
Kaksiosainen nimi

Procellaria cinerea
(J.F. Gmelin, 1789)

Katso myös

  Meriliitäjä Wikispeciesissä
  Meriliitäjä Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Meriliitäjä on noin 50 cm pitkä ja 950–1 200 g painava, koiras on hieman kookkaampi. Sen pää on harmaa, selkäpuoli ruskeanharmaa ja alapuoli valkeahko. Siiven ja pyrstön alapinnat ovat tummanharmaat. Nokka on harmahtava, keltakärkinen. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Esiintyminen

muokkaa

Meriliitäjä elää Etelämannerta ympäröivällä valtamerellä ja pesii alueen saariryhmillä, kuten Tristan da Cunhalla, Prince Edward ja Marion Islandsilla, Crozetsaarilla, Kerguelenilla, Campbell Islandilla ja Antipodisaarilla. Lajin maailman populaation koko on useita satojatuhansia pareja, mutta kanta on pienenemään päin.

Elinympäristö

muokkaa

Laji pesii saarien rantavalleilla ja kukkuloilla, pesimäajan ulkopuolella se elää valtamerillä.

Lisääntyminen

muokkaa

Meriliitäjät pesivät yhdyskunnittain. Linnut saapuvat pesimäpaikoille helmikuussa. Ne kaivavat pesäkolonsa maahan ja naaras munii yhden munan. Munintaa tapahtuu maaliskuun lopulta huhtikuulle. Haudonta kestää 55–65 päivää. Poikanen jättää pesän lentokykyisenä 130–163 päivän ikäisenä. Laji lisääntyy joka vuosi.

Ravinto

muokkaa

Meriliitäjät syövät mustekaloja, etupäässä kalmareita, kaloja ja äyriäisiä. Ne saalistavat ruokansa sekä sukeltamalla että meren pinnasta sieppaamalla. Ne seuraavat kalastusaluksia syöden jätteitä ja perkuutähteitä.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. BirdLife International: Procellaria cinerea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.6.2014. (englanniksi)