Meilahden kartano

kartano Helsingissä

Meilahden kartano (ruots. Mejlans gård) on Helsingissä, Uudellamaalla sijaitseva kartano, jonka historia ulottuu 1400-luvulle.[1] Kartanon nykyinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun alussa ja täten Meilahden huvila-alueen vanhin.[2] Meilahden kartano on Helsingin kaupungin omistuksessa ja listattuna Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listaan.[3] Meilahden kartanoa kutsutaan myös toisella nimellä; Villa Bredablick.[4][5]

Meilahden kartano
Mejlans gård
Meilahden kartanon entinen tanssipaviljonki
Meilahden kartanon entinen tanssipaviljonki
Osoite Tamminiementie 8
Sijainti Helsinki, Uusimaa
Rakennustyyppi kartano
Perustettu 1400-luku
Valmistumisvuosi 1800-luvun alku
Omistaja Helsingin kaupunki
Runkorakenne Hirsi
Julkisivumateriaali Puulaudoitus
Kerrosluku 1
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

HistoriaMuokkaa

Meilahden tila tunnetaan jo 1400-luvulta jolloin kylä, jossa kartano sijaitsi tunnettiin nimellä Hindernäs. Vuonna 1627 30-vuotisen sodan aikana Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf läänitti Meilahden, Munkkiniemen, Lauttasaaren ja Talin maat alitallimestarilleen Gerd Skyttelle. Omistussuhteet tosin muuttuivat, kun vuonna 1650 kuningatar Kristiina lahjoitti Meilahden Helsingin kaupungille "ikuiseksi omaisuudeksi". Kuitenkin jo 1680-luvulla tämä "ikuinen omaisuus" purettiin ison reduktion aikaan ja Meilahden tila liitettiin Munkkiniemen säterin aputilaksi.[4]

Vuonna 1810 Venäjän keisari nimitti Suomen suurruhtinaskunnan kenraalikuvernööriksi kreivi Fabian Steinheilin, joka valitsi Meilahden kesähuvilakseen. Steinheil asui huvilassa aluksi luultavimmin vuokralla, kunnes hän osti tilan itselleen vuonna 1823. Steinheil kuoli Meilahdessa vuonna 1830, jonka jälkeen tilan peri hänen tyttärensä Helena Steinheil.[4]

1840 Kreivi Vladimir Musin-Puškin ja kreivitär Emilie muuttivat Meilahteen, jossa kreivitär Emilie alkoi järjestää kartanon puutarhassa puutarhajuhla "Venetsialaista iltaa". Pietarista tuotu romaniorkesteri soitti leiriksi lavastetulla tekosaarella palmujen katveessa, ilotulitus, värilliset lyhdyt ja soihdut valaisivat koko Pikku Huopalahden tienoon, ja korkea-arvoiset vieraat juhlivat naamioituina puistossa nykyisen Seurasaaren sillan ja tilan päärakennuksen välisellä alueella. Aikalainen August Ramsay kuvasi kreivittären puutarhajuhlaa Helsingin kaikkien aikojen loistavimmaksi yksityisten järjestämäksi juhlaksi.[4]

Vuodesta 1847 Meilahden kartanon omisti kreivi Alexandr Kušelev-Bezborodko. Hänen aikanaan kartanon pihapiiriin rakennettiin kivinen tanssisali, pihapiiri aidattiin, sekä rakennettiin laivalaituri Munkkiniemen sillan kupeeseen.[4]

Kartano myytiin kapteeni Gustaf Magnus Leonard Jägerskiöldille vuoden 1865 lopussa 12 000 ruplalla. Jägerskiöld kohensi kartanon taloutta ja rakennuksia vuokraamalla kartanon alueelta 3 huvilapaikkaa; Toivolan, Bergvikin ja Rajasaaren pohjoisosan. Helsingin kaupunki osti Meilahden kartanon vuonna 1871 60 000 markalla kartanon omistajan kapteeni Jägerskiöldin kuoltua. Helsingin kaupunki aloitti huvilatonttien vuokraamisen Meilahden mailta, joka synnytti myöhemmän Meilahden huvila-alueen.[4]

Meilahden kartano sai nimen Villa Bredablick, kun päärakennus lohkottiin 1800-luvun lopulla omaksi huvilatontikseen.[4]

PäärakennusMuokkaa

Meilahden kartanon nykyinen päärakennus sijaitsee rannasta kohoavan mäen laella, josta aukeaa näkymät puistoon, Seurasaarenselälle, sekä Munkkiniemen kartanolle. Rakennus on hirsirakenteinen ja yksikerroksinen. Se on rakennettu 1800-luvun alussa ja siinä on rapattu luonnonkivisokkeli. Rakennuksen katteena on mustaksi maalattu saumattu pelti, joka peittää myös savupiiput. Kartanon julkisivut ovat vuorattu laudoituksin ja listoin. Laudoitusta kehystävät leveät rustika-aiheiset nurkkapilasterit. Julkisivu on maalattu valkealla maalilla harmailla ja punertavilla yksityiskohdilla.[4]

Meilahden kartanon päärakennuksessa on 7 huonetta, joista kaksi on suuria saleja. Rakennuksessa on 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa muuratut kaakeliuunit, jotka on suunnitellut arkkitehti Gustaf Strengell. Rakennuksen ikkunat ovat yleisesti jaettu kuuteen ruutuun. Rakennuksessa on säilynyt peiliovia, joista osa on täysranskalaisia paripeiliovia 1800-luvulta. Vanhimpia seinäpintoja edustavat muun muassa käsinpainetut tapetit. Huoneissa on säilynyt 1800-luvun ja 1900-luvun alun profiloituja, kipsillä vedettyjä kipsikattolistoja.

Varhaisimmat säilyneet piirokset kartanosta ovat 1840-luvulta, mutta rakennuksen oletetaan olevan vanhempi. Vuonna 1847 melko vaatimattoman suorakaiteenmuotoisen rakennuksen pohjapiirokseen on merkittynä kreivin ja kreivittären huoneet, vieraiden vastaanottohuone ja sali.[4]

MuutostyötMuokkaa

1800-luvun lopulla yksinkertaiseen aumakattoiseen rakennukseen liitettiin kaksi koristeellista, puuleikkauksilla varustettua katettua avokuistia. 1908 kartanon päärakennusta korotettiin ja ullakolle lisättiin asuinhuoneita. Kartanon siiryttyä Helsingin kaupungin omistukseen 1967 tehtiin rakennuksesta laaja suojeluselvitys, jonka tuloksena päärakennus palautettiin 1900-luvun asuunsa. Tällöin 1900-luvun alun muutokset päärakennuksesta poistettiin ja muun muassa ullakolle rakennetut huoneet purettiin.

KivirakennusMuokkaa

Kaksikerroksinen ja rapattu kivirakennus kartanon pihapiirissä on entinen vuonna 1847 rakennettu tanssipaviljonki. Rakennus oli alun perin yksikerroksinen, mutta sitä on 1900-luvun alussa korotettu. Rakennus on maalattu keltaiseksi lukuunottamatta valkeita sokkelista kattoon ulottuvia kapiiteleihin päättyviä pilastereita.[4]

Kartanon omistajatMuokkaa

Lista Meilahden kartanon omistajista[4]
Omistaja Vuosi, jolloin tullut omistukseen
Paadisten sistersiläisluostari 1351
Turun tuomiokapituli 1400-luvun alku
Ruotsin kruunu 1542
Gert Skytte 1627
Helsingin kaupunki 1650
Munkkiniemen säteri 1680-luvulla
Johan Gripenberg 1600-luvun loppu
Helsingin kaupunki 1600-luvun loppu & 1700-luvun alku
Thomas Mattheiszen 1775
Fabian Steinheil 1823
Helena Steinheil 1830
Vladimir Musin-Puškin 1840-luku
Alexandr Kušelev-Bezborodko 1847
Grigori Kušelev-Bezborodko 1855
Gustaf Magnus Leonard Jägerskiöld 1865
Helsingin kaupunki 1871
Johan Adolph 1899
O. W. Salin 1903-1908
Arvo Emil Parmasuo 1950-1967
Helsingin kaupunki 1967-

LähteetMuokkaa

  1. Kartanot www.muuka.com. Viitattu 15.2.2021.
  2. Sakari Nupponen: Meilahdessa rapistuu jo 8 vuotta sitten tyhjilleen jäänyt museo – talon kohtalolle 3 vaihtoehtoa Helsingin Uutiset. 14.1.2021. Viitattu 15.2.2021.
  3. RKY  ι  Kohdetiedot www.rky.fi. Viitattu 15.2.2021.
  4. a b c d e f g h i j k Maisemasuunnittelu Hemgård Oy, Kati Salonen ja Mona Schalin arkkitehdit Oy: Meilahden huvila-alue, ympäristöhistoriallinen selvitys Helsingin kapunki. Viitattu 15.2.2021.
  5. HS Helsinki | Ratikkareitin varrella uinuu hylätty kartanoalue: Nyt Helsinki yrittää herättää Meilahden 1800-luvun idyllin henkiin Helsingin Sanomat. 8.10.2019. Viitattu 15.2.2021.