Avaa päävalikko

Megrijärven luostari

Megrijärven luostari oli Ilomantsin itäosassa lähellä Venäjän rajaa Megrijärven Suomen puoleisella rannalla sijainnut ortodoksinen vanhauskoisten luostari. Luostarin perusti vuoden 1800 tienoilla vanhauskoisiin kuulunut Onefrei-niminen mies ja luostariin asettui rajan yli uskonnollista vainoa paenneita vanhauskoisia. Luostarissa asui aluksi vain miehiä mutta sinne asettui 1850-luvulta alkaen myös naisia. Enimmillään luostarissa oli 36 munkkia. Luostarissa oli lisäksi lahjoitusvaroilla palkattua ulkopuolista työväkeä.

Megrijärven luostari ja toinen vanhauskoisten Ilomantsiin perustama Pahkalammen luostari olivat syrjäisiä erämaaluostareita, mutta niissä vieraili silti etenkin paastoaikana vanhauskoisia pyhiinvaeltajia sekä Suomen puolelta Ilomantsista, Sortavalasta, Suistamolta ja Korpiselästä että Venäjän puolelta Aunuksesta. Näiden luostarien lisäksi vanhauskoisilla oli myös 1850-luvulla lyhyen aikaa toiminut erakkokelja Liusvaaran kylässä. Luostarit harjoittivat kaskiviljelyä ja kalastusta, mutta pääasiassa niiden talous perustui varakkaiden pietarilaisten ja moskovalaisten vanhauskoisten porvareiden lahjoituksiin. Lahjoitusten vähentyessä ja virallisen painostuksen lisääntyessä molempien luostareiden toiminta alkoi hiipua 1850-luvulta lähtien.

Megrijärven luostarin maatilan hallintaoikeus siirtyi valtiolle 1914 ja se tyhjeni lopullisesti 1919 nunna Varvaran kuoltua. Suomen itsenäistymisen jälkeen luostarin rakennukset myytiin rajavartiostolle ja entisessä luostarissa toimi rajavartiotupa. Vuoden 1940 Moskovan rauhansopimuksen jälkeen molemmat entiset luostarit jäivät luovutetulle alueelle. Nykyisin entisellä luostarialueella näkyvät vielä rakennusten paikat ja Megrijärven keskellä luostarin asukkaiden vanha kalmistosaari Venurinbonga.[1][2][3][4]

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa