Maunu Hyvä
Maunu Hyvä tai Magnus I Olavsson (tansk. Magnus den Gode, 1024 – 25. lokakuuta 1047) oli Norjan kuningas 1035–1047 ja Tanskan kuningas 1042–1047. Hän oli Norjan kuninkaan Olavi Pyhän poika.[1]
| Maunu Hyvä | |
|---|---|
 | |
| Norjan kuningas | |
| Valtakausi |
1035 – 25. lokakuuta 1047 kanssahallitsijansa 1045 – 1047 Harald Ankara |
| Edeltäjä |
Knuut Suuri Sven Aelgifunpoika |
| Seuraaja | Harald Ankara |
| Tanskan kuningas | |
| Valtakausi | 8. kesäkuuta 1042 – 25. lokakuuta 1047 |
| Edeltäjä | Knuut III Hardeknut |
| Seuraaja | Sven Estridinpoika |
| Syntynyt |
1024 Norja |
| Kuollut |
25. lokakuuta 1047 Sjælland |
| Lapset | Ragnhild Magnusdatter |
| Suku | Kaunotukka |
| Isä | Pyhä Olavi |
| Äiti | Alvhild |
Maunu oli maanpaossa Novgorodissa vuodet 1028–1035. Vuonna 1028 hänen isänsä Olavi Pyhä joutui pakenemaan Kiovan Venäjälle Jaroslav Viisaan hoviin Novgorodiin yhdessä Magnuksen kanssa, jättäen matkalla Astrid-äidin Ruotsiin. Maunun äidin sisarpuolen, ja Jaroslav Viisaan vaimon Ingegerdin suostuttelusta Maunu jäi Novgorodiin, kun isä Olavi palasi Norjaan vuonna 1030. Tuona vuonna Olavi kuoli Stiklestadin taistelussa Norjan kruunusta. Isän kuoltua Jaroslav Viisas otti Maunun osaksi kotiväkeään, ja hän asui ja kasvoi Novgorodissa. Maunu palasi Norjaan Knuut Suuren kuoltua. Norjan ylimystö oli kyllästynyt tanskalaisten valtaan ja valitsi Maunun kuninkaaksi.[2]
Tanskan kuninkaan Hardeknutin kuoltua Maunusta tuli myös Tanskan hallitsija Sven Estridinpojan, Knuut Suuren sisarenpojan, perimisvaateista huolimatta.[1] Tanskan etelärajalla oli kapinointia, mutta Maunu voitti 1043 tärkeän taistelun Lyrskov Hedessä. Hänen lisänimensä sanotaan tulleen tuosta taistelusta. Sven ei kuitenkaan luopunut kruununtavoittelusta vaan hänen ja Maunun välillä oli useita yhteenottoja. He tekivät lopulta sopimuksen, jonka mukaan Svenistä tuli Tanskan jaarli.
Maunulle aiheutti päänvaivaa myös hänen Bysantista vuonna 1045 palannut setänsä Harald Ankara, joka tavoitteli valtaa Norjassa. Vuonna 1046 Maunu pakotettiin jakamaan valtansa ja Haraldista tuli Maunun kanssahallitsija. 1047 Sven ajettiin pois Tanskasta Ruotsin kuninkaan Anund Jakobin avulla. Sven ei saanut koottua tarpeeksi joukkoja, ja hänen täytyi paeta Skåneen.
Vuonna 1047 Maunu putosi hevosen selästä, mikä aiheutti hänen kuolemansa. Kuolinvuoteellaan hänen on sanottu julistaneen Svenin perijäkseen Tanskassa ja Haraldin Norjassa. Hänen ruumiinsa tuotiin Norjaan ja hänet haudattiin Trondheimin katedraaliin, johon myös hänen isänsä oli haudattu. Hänen kuollessaan Olavi Pyhän suora linja lakkasi hallitsemasta ja palasi valtaan vasta vuonna 1280 jolloin Eerik II Maununpoika (periytyi äitinsä kautta Maunun sisaresta) nousi valtaan.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Niels Lund: Magnus 1. den Gode Den Store Danske. Viitattu 29.7.2023.
- ↑ Aksel E. Christensen: Magnus den Gode Dansk Biografisk Leksikon. Viitattu 29.7.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maunu Hyvä Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Sven Aelgifunpoika |
Norjan kuningas 1035–1047 |
Seuraaja: Harald Ankara |
| Edeltäjä: Knuut III Hardeknut |
Tanskan kuningas 1042–1047 |
Seuraaja: Sven Estridinpoika |