Maunu Hyvä
Maunu Hyvä tai Magnus I Olavsson (tansk. Magnus den Gode); (1024 – 25. lokakuuta 1047) oli Norjan kuningas vuosina 1035–1047 ja Tanskan kuningas vuosina 1042–1047.[1]
Maunu Hyvä | |
---|---|
![]() | |
Norjan kuningas | |
Valtakausi |
1035 – 25. lokakuuta 1047 kanssahallitsija 1045–1047 Harald Ankara |
Edeltäjä |
Knuut Suuri Sven Aelgifunpoika |
Seuraaja | Harald Ankara |
Tanskan kuningas | |
Valtakausi | 8. kesäkuuta 1042 – 25. lokakuuta 1047 |
Edeltäjä | Knuut III Hardeknut |
Seuraaja | Sven Estridinpoika |
Syntynyt |
1024 Norja |
Kuollut |
25. lokakuuta 1047 Sjælland |
Hautapaikka | Nidarosin tuomiokirkko, Trondheim |
Puoliso | ei avioliitossa |
Lapset | Ragnhild Magnusdatter |
Suku | Kaunotukka |
Isä | Pyhä Olavi |
Äiti | Astrid Olafsdotter |

Suku
muokkaaHän oli Norjan kuningas Olavi Pyhän ja kuningatar Astrid Olafsdotterin poika. Hänellä oli nuorempi sisar Ulfhild Olafsdotter.[1]
Maunu oli maanpaossa Novgorodissa vuodet 1028–1035. Vuonna 1028 hänen isänsä Olavi Pyhä joutui pakenemaan Kiovan Rusiin Jaroslav I Viisaan hoviin Novgorodiin yhdessä Magnuksen kanssa, jättäen matkalla Astrid-äidin Ruotsiin. Maunun äidin sisarpuolen, ja Jaroslav Viisaan puolison suuriruhtinatar Ingegerdin suostuttelemana Maunu jäi Novgorodiin, kun isä Olavi palasi Norjaan vuonna 1030. Samana vuonna Olavi kuoli Norjan kruunusta käydystä Stiklestadin taistelussa. Jaroslav Viisas otti isättömäksi jääneen Maunun osaksi talouttaan, ja hän asui ja kasvoi Novgorodissa. Maunu palasi Norjaan Knuut Suuren kuoltua. Norjan ylimystö oli kyllästynyt tanskalaisten valtaan ja valitsi Maunun kuninkaaksi.[2]
Kuningas
muokkaaTanskan kuningas Knuut III Hardeknutin kuoltua Maunusta tuli myös Tanskan hallitsija Sven Estridinpojan, Knuut Suuren sisarenpojan, perimysvaateista huolimatta.[1] Tanskan etelärajalla oli kapinointia, mutta Maunu voitti vuonna 1043 tärkeän taistelun Lyrskov Hedessä. Hänen lisänimensä sanotaan tulleen tuosta taistelusta. Sven ei kuitenkaan luopunut kruununtavoittelusta vaan hänen ja Maunun välillä oli useita yhteenottoja. He tekivät lopulta sopimuksen, jonka mukaan Svenistä tuli Tanskan jaarli.
Maunulle aiheutti päänvaivaa myös hänen Bysantista vuonna 1045 palannut setänsä Harald Ankara, joka tavoitteli valtaa Norjassa. Vuonna 1046 Maunu pakotettiin jakamaan valtansa ja Haraldista tuli Maunun kanssahallitsija. Vuonna 1047 Sven ajettiin pois Tanskasta Ruotsin kuningas Anund Jakobin avulla. Sven ei saanut koottua tarpeeksi joukkoja, ja hänen täytyi paeta Skåneen.
Perintö
muokkaaVuonna 1047 Maunu putosi hevosen selästä, mikä aiheutti hänen kuolemansa. Kuolinvuoteellaan hänen on sanottu julistaneen Svenin perijäkseen Tanskassa ja Haraldin Norjassa. Hänen ruumiinsa tuotiin Norjaan ja hänet haudattiin Trondheimin Nidarosin tuomiokirkkoon, johon myös hänen isänsä oli haudattu.[3] Hänen kuollessaan Olavi Pyhän suorat jälkeläiset eivät enää olleet hallitsijoita ja palasivat valtaan vasta vuonna 1280, jolloin Eerik II Maununpoika, joka polveutui äitinsä Tanskan prinsessa Ingeborg Eriksdatterin kautta Maunun sisaresta Ulfhildistä, nousi valtaan.
Jälkeläiset
muokkaaMaunu ei ollut naimisissa, mutta hänellä oli nimeltä tuntemattoman naisen kanssa avioliiton ulkopuolinen tytär Ragnhild Magnusdatter, joka meni naimisiin norjalaisen aatelismies Haakon Ivarssonin kanssa. Ragnhildillä ja Haakonilla oli tyttäret Sunniva ja Ragnhild. Sunnivalla oli poika Hakon Sunnivasson, jonka pojasta tuli Tanskan kuningas Eerik III. Ragnhild meni naimisiin Orkneyn jaarli Paul Thorfinnssonin kanssa, ja he olivat Haakon Paulssonin vanhempia, josta tuli myös Orkneyn jaarli.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Niels Lund: Magnus 1. den Gode Den Store Danske. Viitattu 29.7.2023.
- ↑ Aksel E. Christensen: Magnus den Gode Dansk Biografisk Leksikon. Viitattu 29.7.2023.
- ↑ Knud den Store - Konge af England og Danmark Lex. 3.10.2024. Viitattu 13.3.2025. (tanskaksi)
Aiheesta lisää
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maunu Hyvä Wikimedia Commonsissa
Edeltäjä: Sven Aelgifunpoika |
Norjan kuningas 1035–1047 |
Seuraaja: Harald Ankara |
Edeltäjä: Knuut III Hardeknut |
Tanskan kuningas 1042–1047 |
Seuraaja: Sven Estridinpoika |