Matti Savolainen
Matti Savolainen (27. elokuuta 1889 Sortavala – 25. kesäkuuta 1955) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilasoppinsa Saksassa saanut jääkäri.[1][2]
Perhetausta muokkaa
Savolaisen vanhemmat olivat maanviljelijä Antti Savolainen ja Anni Immonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Rauha Elisabet Renforsin kanssa, joka kuoli vuonna 1926. Toisen kerran Savolainen vihittiin vuonna 1929 Ilma Elisabet Muukkosen kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Savolainen kävi neljä luokkaa Sortavalan lyseota ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Sortavalan lyseossa vuonna 1921 ja seitsemännen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1927. Hän kävi alue- ja paikallispäälliköiden kurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1924 ja Reserviupseerikoulun vuonna 1926 sekä Kadettikoulun poikkeuksellisen kurssin vuonna 1928. Valtion poliisikoulun hän kävi vuonna 1932.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Savolainen toimi vuosina 1913–1916 Itä-Karjalan raittiuspiirin matkasihteerinä ja puhujana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 15. heinäkuuta 1916. Hänet siirrettiin 27. helmikuuta 1917 alkaen 1. konekiväärikomppaniaan ja 10. heinäkuuta 1917 alkaen pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Savolainen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi kiväärin- ja joukkueenjohtajaksi sekä myöhemmin komppanianvääpeliksi 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Savolainen palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti 3. Hänet siirrettiin 7. syyskuuta 1918 Karjalan kaartin rykmenttiin, missä hän toimi aluksi 2. konekiväärikomppanian väliaikaisena päällikkönä ja myöhemmin joukkueenjohtajana 1. konekiväärikomppaniassa. Karjalan Kaartista hänet komennettiin 9. helmikuuta 1919 alkaen Panssarijuna numero l:n konekivääriosaston johtajaksi. Panssarijunasta hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1920 Käkisalmen läänin rykmentin 3. Jääkäripataljoonan 1. komppanian, josta hänet siirrettiin edelleen 20. huhtikuuta 1921 Savon jääkärirykmentin 9. komppanian vääpeliksi. Hän hoiti 16. maaliskuuta - 30. syyskuuta 1922 välisen ajan Savon jääkärirykmentin 3. Jääkäripataljoonan taloudenhoitajan tehtäviä.[1][2]
Hän erosi armeijan palveluksesta ja astui Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet nimitettiin 1. lokakuuta 1922 alkaen Jyväskylän suojeluskuntapiirin VIII alueen päälliköksi. Suojeluskunnasta hän erosi 31. toukokuuta 1925 ja astui takaisin armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin kanslistiksi Karjalan kutsuntapiirin kutsuntatoimistoon, missä hän työskenteli 1. kesäkuuta 1925 - 30. huhtikuuta 1926 välisen ajan, jolloin hänet siirrettiin Rannikkotykistörykmentti 3:een, missähän toimi 1. toukokuuta - 21. joulukuuta 1926 välisen ajan. Seuraavaksi hänet siirrettiin nuoremmaksi upseeriksi Uudenmaan rykmentin 2. komppaniassa 21. joulukuuta 1926, josta hänet siirrettiin Muonavarikko 3:n apulaispäälliköksi 21. syyskuuta 1928 ja oli tehtävässä 31. tammikuuta 1930 saakka. Merivartiolaitoksen Katajaluodon aseman päälliköksi hänet nimitettiin 1. marraskuuta 1930 ja oli toimessa 1. heinäkuuta 1932 saakka, jolloin erosi armeijasta. Hän työskenteli 4. syyskuuta 1933 alkaen henkilötarkastajana Oy Alkoholiliikkeen palveluksessa.[1][2]
Talvisota muokkaa
Savolainen osallistui talvisotaan toimistoupseerina Mikkelin suojeluskuntapiirin esikunnassa, kunnes hänet siirrettiin myöhemmin komppanianpäälliköksi Mikkelin Vartiopataljoonaan. Välirauhan aikana hän jatkoi samassa tehtävässä. Hänet haudattiin Malmille.[2]
Luottamustoimet muokkaa
Savolainen toimi Jääkäriliiton Viipurin alaosaston johtokunnan jäsenenä vuosina 1921–1922 ja Jääkäriliiton johtokunnan jäsenenä vuosina 1927–1928.
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.