Matti Piipponen
Matti Piipponen (17. kesäkuuta 1894 Joensuu – 6. toukokuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen juristi, korkeimman oikeuden presidentti vuosina 1963–1964.
Valmistuttuaan ylioppilaaksi Joensuun klassillisesta lyseosta vuonna 1912 Piipponen lähti opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistoon ja suoritti oikeustutkinnon 1917. Hän solmi vuonna 1928 avioliiton Liisa Järnefeltin kanssa, ja Arvid Järnefelt oli hänen appensa.
Piipponen oli vasta 26-vuotias, kun hänet nimitettiin ylimääräiseksi virkamieheksi korkeimpaan oikeuteen. Hän toimi myös ylimääräisenä kopistina valtioneuvostossa ja 1921–1922 apulaisesittelijänä oikeusministeriössä. Hän oli 1935–1936 lainvalmistelukunnan nuorempi jäsen. Korkeimman oikeuden jäseneksi ja oikeusneuvokseksi Piipponen nimitettiin vuonna 1936. Sitä ennen hän oli ehtinyt toimia korkeimmassa oikeudessa ylimääräisenä esittelijänä ja notaarina sekä nuorempana ja vanhempana oikeussihteerinä. Hän osallistui merkittävässä määrin vesilainsäädännön uudistamistyöhön 1950-luvulla.
Helmikuussa 1963 Piipponen nimitettiin korkeimman oikeuden presidentiksi. Tässä virassa hän toimi vain runsaan vuoden, sillä hän saavutti virallisen eroamisiän ja jäi eläkkeelle jo kesäkuussa 1964.
Piipposta luonnehdittiin värikkääksi ja epäsovinnaiseksi persoonallisuudeksi, ja hänen ystäväpiiriinsä kuului paitsi taiteilijoita myös presidentti Urho Kekkonen.
Lähteet muokkaa
- Sundström, Mia: ”Piipponen, Matti (1894–1980)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 704–705. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
- Matti Piipposen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 8.5.1980. (Maksullinen artikkeli.)
| Edeltäjä: Toivo Tarjanne |
Korkeimman oikeuden presidentti 1963–1964 |
Seuraaja: Antti Hannikainen |