Wikipedia

Matti Nurmia

suomalainen fyysikko, professori ja keksijä

Matti Juhani Nurmia (s. 1930)[1] on suomalainen fyysikko, professori ja keksijä. Fyysikkona hän erikoistui kokeelliseen ydinfysiikkaan.

Akateeminen uraMuokkaa

Matti Nurmia väitteli tohtoriksi fysiikan alalta Helsingin yliopistossa vuonna 1956.[2] Väitöstutkimuksessa mitattiin lämpöä, kun muodostui tietty kiderakenne (tutkimuksessa tarkasteltavana oli korkeissa lämpötiloissa syntyvä TICI- ja TIBr-yhdisteiden muodostama kiteinen seos).[2] Menetelmänä Nurmia sovelsi differentiaalista kalorimetriaa.[2] Se on eräs termoanalyyttinen menetelmä, jolla voidaan tutkia reaktioiden lämpömäärää ja lämpömäärän muutosta.

Nurmia aloitti varsinaisesti tieteellisen uransa toimiessaan vuosina 1959–1967 fysiikan apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa.[1] Sen ohella hän oli 1962–1963 tutkijana Yhdysvalloissa Oklahoma State Universityssa[3] Lisäksi hän oli Helsingin yliopiston fysiikan dosentti 1968–1975.[1]

Vuosina 1968–1998 Nurmia työskenteli Kalifornian yliopiston Lawrence Berkeley National Laboratoryssa.[4] Siellä hän oli mukana työryhmässä, joka löysi useita uusia alkuaineita.[4] Ryhmä tutki kemisti Albert Ghiorson johdolla siirtymämetalleihin kuuluvan harvinaisen ruteniumin ja keinotekoisen dubniumin ominaisuuksia.[5][6] Näihin tutkimuksiin osallistui myös suomalainen fyysikko Kari Eskola.

Nurmia jäi virallisesti eläkkeelle Jyväskylän yliopistosta vuonna 1992.[7] Vielä vuonna 1995 hänet kuitenkin kutsuttiin määräaikaiseen puolen vuoden professuuriin Jyväskylän yliopiston kemian laitokselle.[8] Professuuri oli yliopiston ja Teknologiakeskuksen yhteisrahoituksena toteutettu hanke.[8] Nurmia oli myös useiden vuosien ajan erikoistutkijana ja vierailevana professorina Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella.[9] Vuosina 2011–2012 hän oli Jyväskylän yliopistossa erikoistutkijana kemian laitoksella.[10] Sittemmin hän on vielä jatkanut tutkimustyötä kemian laitoksella emerituksena.[11]

Jyväskylän vuosinaan Nurmia on ollut mukana ainakin yhdessä fysiikan tutkimuksessa, joka käsitteli titaani-ionien tuottamista ionilähdettä käyttäen.[12]

  • Hannu Koivisto, Juha Ärje, Raimo Seppälä & Matti Nurmia: Production of titanium ion beams at an ECR ion source. Nucl. Instr. and Meth. B 187 (2002) 111.

Keksinnöt ja yritystoimintaMuokkaa

Fyysikkona Nurmia oli erikoistunut kokeellisen ydinfysiikan tutkimukseen. Tieteellisen uran jälkeen hän on meritoitunut keksijänä. Nurmia on esimerkiksi kehittänyt menetelmän hiilidioksidin neutraloimiseksi maasälvän avulla.[13] Tästä vuoden 2011 ympäristöteosta hän on saanut Energiateollisuuden Kestävän kehityksen foorumin kunniakirjan.[14] Kehittämiään keksintöjä hallinnoimaan hän on vuonna 2004 perustanut yrityksen Cuycha Innovation Oy, jonka toimitusjohtaja on vuodesta 2010 ollut hänen poikansa Ilkka Nurmia.[15] Teknologian kokeilu Botswanassa päättyi tuloksettomana vuonna 2015, kun suunnitellun neutralointilaitoksen rakentaminen peruuntui [16][17].

Nurmia on myös vuonna 2011 kehitellyt pystyakselista tuuliturbiinia.[18] Tekniikkaa hyödyntävä koevoimala suunniteltiin pystytettäväksi vuoden 2012 aikana.[18]

JulkaisujaMuokkaa

Nurmia on julkaissut joitakin teoksia tieteellisistä aiheista (lähinnä fysiikan alalta) sekä tieteellisiä tutkimusartikkeleita.

  • A method for the study of processes in ionic crystals (1959). Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia. ISSN 0066-2003; 22.[19]
  • Matti Nurmia & Eijo Vesanen: Finland's contribution to the seismotectonic map of Europe (1961). Helsinki: Helsingin yliopisto, seismologian instituutti. [20]
  • Matti Nurmia & Tor Stubb: Preparation and use of Ge (Li) gamma detectors (1966).Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia. ISSN 0066-2003; 213.[21]


LähteetMuokkaa

  1. ↑ a b c HELSINGIN YLIOPISTON OPETTAJA- JA VIRKAMIESLUETTELO 1918 - 2000 (PDF). Helsingin yliopisto. Viitattu 25.5.2021.
  2. ↑ a b c Matti Nurmia: The heat of formation of TICI-TIBr mixed crystals: a high-temperature differential calorimetric investigation (Arkistoitu – Internet Archive) Väitöskirja, Helsingin yliopisto. ISSN 0365-2300; 234. Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 6, palsta 539
  4. ↑ a b Tuula Laatikainen: Maasälvästä ratkaisu ilmastouhkaan (2011). Tekniikka & Talous 13.5.2011. Viitattu 25.5.2021. (Artikkelin verkkoversio[vanhentunut linkki])
  5. ↑ Albert Ghiorso, Matti Nurmia, J. Harris, Kari Eskola & Pirkko Eskola: Defence of the Berkeley Work on Alpha-emitting Isotopes of Element 104 (1971) (abstrakti, kokoteksti vaatii sisäänkirjautumisen (esim. tiedekirjaston kautta)) Nature 229, 603-607; doi:10.1038/229603a0. 26.2.1971. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Dubnium periodic.lanl.gov. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Anna-Maija Tuuliainen: Seitsemän euron investointi kannatti Tiedonjyvä 5/2011. Viitattu 25.5.2021.
  8. ↑ a b Maailmankuulu fyysikko Matti Nurmia... Helsingin Sanomat 21.5.1995. (maksullinen artikkeli) Viitattu 25.5.2021.
  9. ↑ Tiedote 16.5.2011. Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto.
  10. ↑ Jukka Seppänen: Erikoistutkija Matti Nurmian mielestä sähköntuotanto on haavoittuvin osa yhteiskunnassamme www.creatorsfingerprints.com, 10.10.2011. Viitattu 25.5.2021.
  11. ↑ Nurmia Matti, Emeritus Kemian laitos, Jyväskylän yliopisto. 18.2.2021. Viitattu 25.5.2021.
  12. ↑ JYFL Annual Report 2002. (PDF). Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto. 2003. Viitattu 25.5.2021.
  13. ↑ Suomalaisen ydinfyysikon huikea keksintö: "Ihme, että sain patentin" CO2-raportti, 13.10.2011. Viitattu 25.5.2021.
  14. ↑ Erikoistutkija Matti Nurmialle kunniamaininta vuoden 2011 ympäristöteostaJyväskylän yliopisto, elokuu 2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ CCN - HIILIDIOKSIDIN TALTEENOTTO ja NEUTRALOINTI (Carbon Capture and Neutralization) (PDF). Cuycha.com 2010. Viitattu 25.5.2021.
  16. ↑ Mmegi Online (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ Mmegi Online (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ a b Tuula Laatikainen: Keskisuomalainen: Ikikeksijä Matti Nurmian kehittämästä tuuliturbiinista tehdään koevoimala Tekniikka & Talous 29.12.2011. Viitattu 25.5.2021.
  19. ↑ Matti Nurmia: A method for the study of processes in ionic crystals (1959) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 25.5.2021.
  20. ↑ Matti Nurmia & Eijo Vesanen: Finland's contribution to the seismotectonic map of Europe (1961) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 25.5.2021.
  21. ↑ Matti Nurmia & Tor Stubb: Preparation and use of Ge (Li) gamma detectors (1966) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 25.5.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matti_Nurmia&oldid=20898975”