Matti Nurmia

suomalainen fyysikko, professori ja keksijä

Matti Juhani Nurmia (s. 1930)[1] on suomalainen fyysikko, professori ja keksijä. Fyysikkona hän erikoistui kokeelliseen ydinfysiikkaan.

Akateeminen uraMuokkaa

Matti Nurmia väitteli tohtoriksi fysiikan alalta Helsingin yliopistossa vuonna 1956.[2] Väitöstutkimuksessa mitattiin lämpöä, kun muodostui tietty kiderakenne (tutkimuksessa tarkasteltavana oli korkeissa lämpötiloissa syntyvä TICI- ja TIBr-yhdisteiden muodostama kiteinen seos).[2] Menetelmänä Nurmia sovelsi differentiaalista kalorimetriaa.[2] Se on eräs termoanalyyttinen menetelmä, jolla voidaan tutkia reaktioiden lämpömäärää ja lämpömäärän muutosta.

Nurmia aloitti varsinaisesti tieteellisen uransa toimiessaan vuosina 1959–1967 fysiikan apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa.[1] Sen ohella hän oli 1962–1963 tutkijana Yhdysvalloissa Oklahoma State Universityssa[3] Lisäksi hän oli Helsingin yliopiston fysiikan dosentti 1968–1975.[1]

Vuosina 1968–1998 Nurmia työskenteli Kalifornian yliopiston Lawrence Berkeley National Laboratoryssa.[4] Siellä hän oli mukana työryhmässä, joka löysi useita uusia alkuaineita.[4] Ryhmä tutki kemisti Albert Ghiorson johdolla siirtymämetalleihin kuuluvan harvinaisen ruteniumin ja keinotekoisen dubniumin ominaisuuksia.[5][6] Näihin tutkimuksiin osallistui myös suomalainen fyysikko Kari Eskola.

Nurmia jäi virallisesti eläkkeelle Jyväskylän yliopistosta vuonna 1992.[7] Vielä vuonna 1995 hänet kuitenkin kutsuttiin määräaikaiseen puolen vuoden professuuriin Jyväskylän yliopiston kemian laitokselle.[8] Professuuri oli yliopiston ja Teknologiakeskuksen yhteisrahoituksena toteutettu hanke.[8] Nurmia oli myös useiden vuosien ajan erikoistutkijana ja vierailevana professorina Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella.[9] Vuosina 2011–2012 hän oli Jyväskylän yliopistossa erikoistutkijana kemian laitoksella.[10] Sittemmin hän on vielä jatkanut tutkimustyötä kemian laitoksella emerituksena.[11]

Jyväskylän vuosinaan Nurmia on ollut mukana ainakin yhdessä fysiikan tutkimuksessa, joka käsitteli titaani-ionien tuottamista ionilähdettä käyttäen.[12]

  • Hannu Koivisto, Juha Ärje, Raimo Seppälä & Matti Nurmia: Production of titanium ion beams at an ECR ion source. Nucl. Instr. and Meth. B 187 (2002) 111.

Keksinnöt ja yritystoimintaMuokkaa

Fyysikkona Nurmia oli erikoistunut kokeellisen ydinfysiikan tutkimukseen. Tieteellisen uran jälkeen hän on meritoitunut keksijänä. Nurmia on esimerkiksi kehittänyt menetelmän hiilidioksidin neutraloimiseksi maasälvän avulla.[13] Tästä vuoden 2011 ympäristöteosta hän on saanut Energiateollisuuden Kestävän kehityksen foorumin kunniakirjan.[14] Kehittämiään keksintöjä hallinnoimaan hän on vuonna 2004 perustanut yrityksen Cuycha Innovation Oy, jonka toimitusjohtaja on vuodesta 2010 ollut hänen poikansa Ilkka Nurmia.[15] Teknologian kokeilu Botswanassa päättyi tuloksettomana vuonna 2015, kun suunnitellun neutralointilaitoksen rakentaminen peruuntui [16][17].

Nurmia on myös vuonna 2011 kehitellyt pystyakselista tuuliturbiinia.[18] Tekniikkaa hyödyntävä koevoimala suunniteltiin pystytettäväksi vuoden 2012 aikana.[18]

JulkaisujaMuokkaa

Nurmia on julkaissut joitakin teoksia tieteellisistä aiheista (lähinnä fysiikan alalta) sekä tieteellisiä tutkimusartikkeleita.

  • A method for the study of processes in ionic crystals (1959). Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia. ISSN 0066-2003; 22.[19]
  • Matti Nurmia & Eijo Vesanen: Finland's contribution to the seismotectonic map of Europe (1961). Helsinki: Helsingin yliopisto, seismologian instituutti. [20]
  • Matti Nurmia & Tor Stubb: Preparation and use of Ge (Li) gamma detectors (1966).Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia. ISSN 0066-2003; 213.[21]


LähteetMuokkaa

  1. a b c HELSINGIN YLIOPISTON OPETTAJA- JA VIRKAMIESLUETTELO 1918 - 2000 (PDF). Helsingin yliopisto. Viitattu 25.5.2021.
  2. a b c Matti Nurmia: The heat of formation of TICI-TIBr mixed crystals: a high-temperature differential calorimetric investigation (Arkistoitu – Internet Archive) Väitöskirja, Helsingin yliopisto. ISSN 0365-2300; 234. Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  3. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 6, palsta 539
  4. a b Tuula Laatikainen: Maasälvästä ratkaisu ilmastouhkaan (2011). Tekniikka & Talous 13.5.2011. Viitattu 25.5.2021. (Artikkelin verkkoversio[vanhentunut linkki])
  5. Albert Ghiorso, Matti Nurmia, J. Harris, Kari Eskola & Pirkko Eskola: Defence of the Berkeley Work on Alpha-emitting Isotopes of Element 104 (1971) (abstrakti, kokoteksti vaatii sisäänkirjautumisen (esim. tiedekirjaston kautta)) Nature 229, 603-607; doi:10.1038/229603a0. 26.2.1971. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  6. Dubnium periodic.lanl.gov. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  7. Anna-Maija Tuuliainen: Seitsemän euron investointi kannatti Tiedonjyvä 5/2011. Viitattu 25.5.2021.
  8. a b Maailmankuulu fyysikko Matti Nurmia... Helsingin Sanomat 21.5.1995. (maksullinen artikkeli) Viitattu 25.5.2021.
  9. Tiedote 16.5.2011. Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto.
  10. Jukka Seppänen: Erikoistutkija Matti Nurmian mielestä sähköntuotanto on haavoittuvin osa yhteiskunnassamme www.creatorsfingerprints.com, 10.10.2011. Viitattu 25.5.2021.
  11. Nurmia Matti, Emeritus Kemian laitos, Jyväskylän yliopisto. 18.2.2021. Viitattu 25.5.2021.
  12. JYFL Annual Report 2002. (PDF). Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto. 2003. Viitattu 25.5.2021.
  13. Suomalaisen ydinfyysikon huikea keksintö: "Ihme, että sain patentin" CO2-raportti, 13.10.2011. Viitattu 25.5.2021.
  14. Erikoistutkija Matti Nurmialle kunniamaininta vuoden 2011 ympäristöteostaJyväskylän yliopisto, elokuu 2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. CCN - HIILIDIOKSIDIN TALTEENOTTO ja NEUTRALOINTI (Carbon Capture and Neutralization) (PDF). Cuycha.com 2010. Viitattu 25.5.2021.
  16. Mmegi Online (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. Mmegi Online (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. a b Tuula Laatikainen: Keskisuomalainen: Ikikeksijä Matti Nurmian kehittämästä tuuliturbiinista tehdään koevoimala Tekniikka & Talous 29.12.2011. Viitattu 25.5.2021.
  19. Matti Nurmia: A method for the study of processes in ionic crystals (1959) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 25.5.2021.
  20. Matti Nurmia & Eijo Vesanen: Finland's contribution to the seismotectonic map of Europe (1961) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 25.5.2021.
  21. Matti Nurmia & Tor Stubb: Preparation and use of Ge (Li) gamma detectors (1966) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 25.5.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa