Wikipedia

Matti Ilonen

Matti Ilonen (3. elokuuta 1903 Kivennapa – 24. helmikuuta 1933 Viipuri) oli suomalainen salakuljettaja, joka tuli tunnetuksi 1920–1930-lukujen vaihteessa salakuljetettuaan kielletyn SKP:n materiaalia Suomen ja Neuvostoliiton rajan yli Karjalan kannaksella. Hän kuoli poliisin kanssa käydyn tulitaistelun yhteydessä helmikuussa 1933. Ilosen merkitys SKP:n yhteyksille oli merkittävä, sillä Etsivä keskuspoliisi arvioi Neuvostoliitosta johtaneen etappireitin katkenneen hänen kuolemaansa. Ilonen ei ollut vakaumuksellinen kommunisti, vaan harjoitti rajaseudulla yleistä salakuljettajan ammattia.[1]

Elämä muokkaa

 
Matti Ilonen EK:n pidätyskuvassa vuonna 1928.

Ilonen syntyi Kivennavan Soppikylässä talollisen perheeseen. Hän aloitti salakuljetuksen jo heti Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisen rajan sulkeuduttua 1918. Perheensä vanhimpana lapsena Ilonen ryhtyi puuhaan taloudellisista syistä, sillä salakuljetus oli rajan sulkeutumisen jälkeen monelle rajaseudun asukkaalle lähes ainoa tulonlähde. Salakuljetusta harjoittivat myös hänen isänsä ja serkkunsa. Ilonen kuljetti aluksi lähinnä hevosia, elintarvikkeita ja erilaisia tavaroita. Hän jäi ensimmäistä kertaa kiinni jo vuonna 1920, mutta 16-vuotiaana selvisi ilman rangaistusta.[1]

Vuonna 1924 Ilosen vanhemmat pakenivat Neuvostoliittoon hänen isänsä Juhon syyllistyttyä miestappoon Valkjärvellä pidetyissä häissä. Ilosen salakuljetusretkien luonne muuttui 1920-luvun puolivälin jälkeen, kun hän ryhtyi välittämään kommunistien materiaalia Valkeasaaressa sijainneen SKP:n toimiston kautta. Ilonen jäi kiinni keväällä 1928, kun Etsivä keskuspoliisi oli saanut selville, että hän oli tuonut rajan yli kiellettyjä painotuotteita ja rahaa. EK ei kuitenkaan löytänyt mitään näyttöä Ilosen tai Soppikylässä asuneiden sisarusten poliittisesta toiminnasta, vaan häntä pidettiin edelleen ammattisalakuljettajana. EK:n mukaan Ilonen tuli mukavasti toimeen, vaikkei hänellä ollut vakituista työtä, ja perheellä oli jopa varaa palkata renki rutiköyhälle kotitilalleen.[1]

 
Ilosen ja Vihervaaran piilopaikka Viipurissa. Kuvassa näkyvät poliisien murtama ovi ja luotien rikkoma ikkuna.

Keväällä 1929 Ilonen kuitenkin tuomittiin kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta, koska pidätettäessä hänen hallustaan oli löydetty tuhansa kappaleita kommunistien vappujulistuksia. Ilonen vapautui Tammisaaren pakkotyölaitoksesta kesäkuussa 1932 ja avioitui sisällissodan jälkeen Venäjälle paenneen toimittajan Jalmari Kirjarinnan tyttären Heli Kirjarinnan kanssa. Pariskunta asettui Viipuriin Karjalan kaupunginosaan, josta käsin Ilonen jatkoi salakuljettajan ammattiaan. Helmikuun 18. päivän vastaisena yönä 1923 Ilonen oli palaamassa Neuvostoliitosta, kun rajavartijat yllättivät viiden miehen hiihtoseurueen Korpikylässä. Ryhmään kuuluivat Moskovan Lenin-koulussa opiskellut Nestori Parkkari ja toinen tuntemattomaksi jäänyt SKP:n soluttautuja, joita Ilonen oli saattamassa Suomeen. Syntyneessä tulitaistelussa sai surmansa rajavartija Eino Pöyhönen (s. 1910). Parkkari pidätettiin muiden paetessa rajan molemmille puolille. Kuulusteluissa hän ilmoitti Pöyhösen ampujaksi ryhmän kärjessä hiihtäneen Ilosen, joka etsintäkuulutettiin ja jonka päästä luvattiin 2 000 markan palkkio.[1][2][3]

Ilonen pakeni Viipurin, jossa hän piileskeli Viipurin Ryhdin rahastonhoitajana toimineen Anna Poutiaisen luona Karjalan kaupunginosassa. EK sai ilmiannon perusteella selville hänen olinpaikkansa, ja talo piiritettiin illalla 24. helmikuuta. Poliisin mukaan asunnosta kuului laukaus, johon poliisivat vastasivat tulituksella. Heidän tunkeutuessaan asuntoon sisällä ammuttiin toinen laukaus, ja kamarista löydettiin henkihieverissä olleet Ikonen sekä Lenin-koulusta SKP:n piiriorganisaattoriksi lähetetty turkulainen Vieno Vihervaara. Molemmat kuolivat myöhemmin vammoihinsa sairaalassa. Poliisitutkinnassa heidän katsottiin tehneen itsemurhan ampumalla itseään päihin, mutta Nestori Parkkarin esittämän SKP:n tulkinnan mukaan miehet saivat surmansa tulitaistelussa.[1][2][4]

Muuta muokkaa

Matti Ilosen elämää käsitellään Anna Kortelaisen vuonna 2015 ilmestyneessä kirjassa Avojaloin : 20 tositarinaa Karjalan Kannakselta.[5]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e Lähteenmäki, Maria: Maailmojen rajalla : Kannaksen rajamaa ja poliittiset murtumat 1911–1944, s. 186-191. Historiallisia Tutkimuksia 243. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-22208-6-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
  2. ↑ a b Krekola, Joni: ”"Kauhea joskin on puhdistustyömme..." : SKP ja väkivalta”, Ruumiita ja mustelmia : näkökulmia väkivallan historiaan, s. 141. Väki voimakas 17. Helsinki: Työväen Historian ja Perinteen Tutkimuksen Seura, 2004. ISBN 951-98296-7-9. Teoksen verkkoversio (PDF).
  3. ↑ Rajavartija ammuttu kuoliaaksi. Helsingin Sanomat, 19.2.1933, nro 48, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.12.2022.
  4. ↑ Rajakahakan johtaja tavattiin eilen tovereineen Viipurissa. Helsingin Sanomat, 25.2.1933, nro 54, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.12.2022.
  5. ↑ Salakuljettajan tarina Sukukirjan lisälehdet. 28.5.2016. Blogspot. Viitattu 18.12.2022.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matti_Ilonen&oldid=21118441”