Matti Helin (jääkäri)

suomalainen jääkärivänrikki
Tämä artikkeli kertoo jääkäri Matti Helinistä. Jalkapallovalmentajasta kertoo artikkeli Matti Helin (jalkapallovalmentaja) ja diakoniajohtajasta Matti Helin (diakoni).

Matti Sakari Helin (1. maaliskuuta 1897 Nousiainen4. toukokuuta 1919) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra August Edvard Helin ja Emma Josefina Johanna von Becker.[1][2]

Opinnot

muokkaa

Helin kävi kuusi luokkaa Turun suomalaista lyseota.[1][2]

Jääkärikausi

muokkaa

Helin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 19. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 6. joulukuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota

muokkaa
 
Pietarsaaren tykistökoulun oppilaille esitellään tykkikalustoa jääkärien ja jääkärimajuri Lauri Malmbergin johdolla.
Katso myös: Suomen sisällissota

Helin astui Suomen armeijan palvelukseen vääpelinä 7. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen aselaivoja seuranneen etukomennuskunnan mukana 18. helmikuuta 1918. Suomen sisällissodan valkoisten joukkoihin hänet sijoitettiin Pietarsaaren tykistökouluun, josta hänet siirrettiin 1. maaliskuuta 1918 Pietarsaaressa järjestetyn patterin kera Karjalan ryhmään, missä patteri liitettiin Karjalan tykistön 5. patteriksi. Tässä joukossa hän osallistui taisteluihin Ahvolan rintamalohkolla, missä hän myös haavoittui pahoin 24. maaliskuuta 1918.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

muokkaa

Haavoista parannuttuaan Helin astui takaisin palvelukseen 13. helmikuuta 1919 ja hänet sijoitettiin Kenttätykistörykmentti 3:een, mistä hänet komennettiin 1. huhtikuuta 1919 Sotaministeriön taisteluvälineosastolle, josta hän erosi vain liittyäkseen Karjalan (Aunuksen) vapaaehtoiseen retkikuntaan. Retkikunnassa hän toimi 1. rykmentin kenttäpatterin jaosjohtajana ja otti jaosjohtajana osaa taisteluihin Vitelessä, Tuuloksessa ja Aunuksenkaupungissa, missä hän koki kohtalonsa ja kaatui kaupungin edustalla käydyssä taistelussa 4. toukokuuta 1919. Hänet haudattiin taistelupaikalle.[1][2]

Lähteet

muokkaa
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975