Matilda Boehm
Matilda Wilhelmina Bo[e]hm (25. joulukuuta 1872 Nurmijärvi – 30. tammikuuta 1955) oli suomalainen lahjoittaja ja toimistonhoitaja.[1]
.png)
Bohmin[2] vanhemmat olivat torppari Johan Fredrik Boehm ja Wilhelmina Jurva. Bohm kävi tyttökoulun ja kauppaopiston. Hän oli Kustannusosakeyhtiö Otavan palveluksesa 1891–1901 konttorin- ja rahastonhoitajana, Turun Kansallisen Kirjakaupan johtaja 1901–1904, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustannusliikkeen hoitaja 1904–1910 ja 1921–1945, Pellervo-seuran kamreeri 1910–1911. Matkailijayhdistyksen toimiston- ja rahastonhoitaja 1912–1920. Suomen Konkordialiiton rahastonhoitaja 1921 alkaen ja johtokunnan jäsen 1924 alkaen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran johtokunnan jäsen 1905–1936. Hän testamenttasi omaisuutensa Suomen Konkordialiitolle.[3][1][4]
Nuoruus muokkaa
Matilda Bohm syntyi Nurmijärvellä torppariperheeseen. Joissain matrikkeleissa isän ammatiksi mainitaan, ja onkin mahdollista, että isä toimi ajurina sivutöinään. Bohmit olivat edistyksellisiä ja halusivat kouluttaa tyttärensä, niinpä tytär kävi Helsingin Suomalaisen tyttökoulun. Hänen nuoruusunelmanaan oli pääsy Ateneumiin ja valmistuminen "jos kohta ei taiteilijaksikaan, niin ainakin piirrustuksenopettajaksi". Ateneumiin hän ei kuitenkaan päässyt, mutta päätyi sen sijaan opiskelemaan Helsingin kauppaopistossa. [5]
Ura muokkaa
Ensimmäinen toimi kauppaopiston jälkeen oli Kustannusosakeyhtiö Otavan konttorin- ja rahastonhoitajana. Kymmenen vuoden periodin jälkeen vuonna 1901 Bohm siirtyi Turkuun, jossa hän johti Turun[5] Kansallista Kirjakauppaa vuoteen 1904. Kun Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa avautui kustannusliikkeen hoitajan toimi oli hän valmis siirtymään Turusta takaisin Helsinkiin. Matilda Bohmin allekirjoitettavaksi oli laadittu pitkä palvelussopimus Suomalaisen kirjallisuuden esimies Eliel Aspelin-Haapkylän ja sihteeri A.R. Niemen toimesta. Palvelussopimukseen yksityiskohtaisesti kirjattuihin tehtäviin sälytettiin Bohmin tulevat tehtävät, vastuut ja velvollisuudet. Näitä olivat: huolehtia kirjamyynnistä, kirjanpidosta, kirjeenvaihtosta ja saatavien perimisestä. Myös kaikki talon laskutus-, kirjapaino- ja kirjansitomisasiat sekä sanomalehti-ilmoittelu kuuluivat toimenkuvaan. Näiden tehtävien lisäksi piti toimia kansanrunouskokoelmien amanuenssin sijaisena ja hoitaa sihteerin, rahastonhoitajan ja Valmistusvaliokunnan keksimiä tilapäisiä tehtäviä. Voimakastahtoisella Bohmilla oli kuitenkin vaikeuksia suostua oikopäätä allekirjoittamaan sopimusta, jossa hänen olisi sitouduttava " käyttämään aikansa ja työnsä seuran hyväksi" tai viettämään konttorissa kesäkuukausinakin neljä tuntia joka arkipäivä. Erityisesti häntä suututti maininta siitä, ettei hänellä ollut äänivaltaa Valmistusvaliokunnan kokouksessa, joka valmisteli tärkeät ratkaisut ennen niiden esittelemistä johtokunnalle. Omanarvontuntoinen Matilda Bohm sai tahtonsa läpi ja epätyydyttävät kohdat sopimuksessa korjattiin. [6]
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimen Matilda Bohm jätti väliaikaisesti vuonna 1909, mutta jäi edelleen Valmistusvaliokunnan jäseneksi ja valvoi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran korjaustöitä. Maanviljelijöiden osuustoiminnan keskusjärjestössä Pellervo-Seurassa Bohm toimi kamreerina ja toimistonjohtajana vuodet 1910-11. Vuodet 1912-21 Bohm toimi Suomen Matkailuyhdistyksen toimistonhoitajana. Työ oli mieluista siksikin, että yhdistyksen johtokuntaan kuului hauskoja miehiä, jotka innostuivat kokouksissa toisinaan tarinoimaan innokkaasti. Ystävä Alma Jalavan kirjeestä Mathilda Bohmille voi päätellä, että tällä vuosikymmenellä hänen elämässään oli häivähdys romantiikkaa. Bohm eli kuitenkin koko elämänsä naimattomana virkanaisena. [5]
Paluu takaisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran suojiin tapahtui vuonna 1921 ja kesti tällä kertaa lähes 25 vuotta. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1945 73-vuotiaana. Mathilda Bohmin titteliksi mainitaan toisinaan kustannusliikkeen hoitaja, toisinaan taas toimistonhoitaja. Näistä jälkimmäinen oli Bohmille itselleen mieluisin.[5]
Jämeränä tunnettu Matilda kutsui itse itseään toisinaan ja häntä kutsuttiin Matti Bohmiksi ja usein hän allekirjoitti kirjeensäkin tällä nimellä. [7]
Konkordia-liitto muokkaa
Matilda Bohm toimi Suomalaisen Konkordia-liiton jäsenenä vuodesta 1914 ja rahastonhoitajana vuodesta 1920 vuoteen 1951. [3] Hän kantoi huolta liiton asioista enemmän kuin kukaan muu, yhteensä 40 vuotta, ja testamenttasi koko omaisuutensa Konkordia-liitolle. Bohmille kerättiin myös 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi rahasumma, jonka hän lahjoitti Konkordia-liitolle nimeään kantavaksi rahastoksi. Varojen tuottamat korot tuli jakaa apurahoina niille naisille, jotka toimivat etupäässä "kirja- ja kustannusalalla". [8] Vuosittain jaettavan Konkordia-juhlapalkinnon äiti on myös Matilda Bohm, jolle naisten sivistyskasvatus oli sydämen asia.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kuka kukin oli fi.wikisource.org. Wikiaineisto. Viitattu 24.2.2016.
- ↑ On epäselvää missä vaiheessa nimi vaihdettiin Boehmista Bohmiksi. Ilmeisesti kuitenkin vanhempien virallinen nimi oli Boehm, ja Matilda oli myös syntyjään Boehm ja vaihdatti nimensä myöhemmin Bohmiksi. Lähteissä esiintyy molempia nimiä, ei kuitenkaan koskaan muotoa Böhm liitettäessä tähän nimenomaiseen henkilöön.
- ↑ a b 62 (Aikalaiskirja / 1934) runeberg.org. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Aikalaiskirja 1920 s. 39. Helsinki: Otava 1920.
- ↑ a b c d Jämbäck, Eija: Naiset valistuksen virittäjinä. Suomalaisen Konkordia-liiton rahastolahjoittajien ja kunniajäsenten elämäkerrasto., s. 70-77. Suomalainen Konkordia-liitto, 2008.
- ↑ Jämbäck, Eija: Naiset valistuksen virittäjinä. Suomalaisen Konkordia-liiton rahastolahjoittajien ja kunniajäsenten elämäkerrasto., s. 70-77. Jämbäck viittaa kautta artikkelin hallussaan olevaan Mirja Luukkosen esitelmään helmikuulta 2004. Suomalainen Konkordia-liitto, 2008.
- ↑ Oesch, Katri: Naisasia, Konkordia ja Mathilda Bohm. Emäntälehti, N:o 3 1985. Marttaliitto.
- ↑ Huuhka, Mirja: 100 vuotta naisten opiskelun tukena. Konkordia-liitto 1885-1985, s. 72. Konkordia-liitto, 1985.