Suomen Matkailuliitto
Suomen Matkailuliitto (vuoteen 1966 Suomen Matkailijayhdistys (SMY)[1]) oli matkailun valtakunnallinen keskusjärjestö, joka perustettiin 1887 ja ajautui konkurssiin 2001. Liiton henkilöjäseninä oli viimeisinä vuosina yli 16 000 matkailun, retkeilyn, ulkoilun, leirinnän ja laskettelun harrastajaa. Sen järjestöjäseniä olivat ulkoilu-, leirintä- ja lasketteluyhdistykset ympäri Suomen.[2]
Järjestö perustettiin Suomen Matkailijayhdistyksen nimellä ”herättämään maan omissa asukkaissa ja ulkomaalaisissa mieltymystä matkustuksiin tässä maassa ja tekemään ne helpoksi, laajentaakseen siten sen luonnon ja kansan tuntemusta”.[3]
Laajaa hotellitoimintaa Lapissa harjoittanut ja isoja hotelli-investointeja tehnyt Suomen Matkailuliitto ajautui konkurssiin 2001 huolimatta vuonna 1997 alkaneesta yrityssaneerauksesta, johon sen hakivat Postipankki (nykyisin Danske Bank), Finnvera ja Ilmarinen.[4]
Aiemmin liiton kohteita Lapissa olivat Hotelli Pohjanhovi Rovaniemellä sekä Hetan, Kilpisjärven, Utsjoen, Ivalon ja Pallastunturin matkailuhotellit. Viime vaiheissaan liitto hoiti Lapissa enää Kilpisjärven retkeilykeskusta.[4]
Suomen Matkailijayhdistyksen tytäryhtiö oli 1930-luvulta vuoteen 1977 Matkaravinto Oy, joka oli usealla eri vuosikymmenellä Suomen suurin hotelli- ja ravintolayritys. Suomen Matkailuliitto julkaisi ”Turistina” tunnettua julkisen liikenteen aikataulukirjaa Suomen kulkuneuvot. Liitto oli muutenkin maan suurin kotimaan matkakirjallisuuden julkaisija. [3]
Matkailuliiton täyttäessä 100 vuotta koko juhlavuotta 1987 vietettiin Suomen Matkailun juhlavuotena, jonka suojelijana toimi tasavallan presidentti Mauno Koivisto. Professori Terho Sakki suunnitteli liiton 100-vuotismitalin ja liitto julkaisi yhdessä Matkailun edistämiskeskuksen kanssa Sven Hirnin ja Erkki Markkasen kirjoittaman teoksen Suomen matkailun historia: Tuhansien järvien maa.[3]
Suomen Matkailuliiton puheenjohtaja 1975–1991 toiminut professori Olavi Syrjänen nostaa Suomen Matkailuliiton ansiokkaasti täyttämiksi tehtäviksi vuosikymmenien varrella seuraavat asiat:[3]
- matkailujulkaisut, opaskirjat, esitteet ja matkailukartat
- paikalliset ja alueelliset matkailuosastot
- matkailumajat, hotellit, ravintolat ja kahvilat
- osallistuminen kansainvälisiin näyttelyihin
- oma matkatoimisto
- matkailua edistävän hevosvaunu-, linja-auto-, vene-, moottorivene- ja laivaliikenteen harjoittaminen
- matkailijapäivien järjestäminen
- matkailulehden julkaiseminen
- tilastojen pitäminen matkailijaliikennemääristä
- rautatieravintoloiden ja junien ravintolatoiminnan harjoittaminen (Matkaravinto Oy)
- valtion matkailukiinteistöjen hoitaminen
- Suomen ulkomailla toimivien matkailutoimistojen hoitaminen
- leirintämatkailun kehittäminen ja leirintäalueverkoston luominen
- retkeilyn kehittäminen, kuten Lapin retkeilyreittien viitoitus ja kunnostus
- liiton opastoimistojen perustaminen rajanylityspaikoille
- tunturioppaiden koulutus
- huonevarauskeskuksen perustaminen
- Matkailuliiton tietopankin perustaminen
- matkailumessujen järjestäminen kotimaassa
- laskettelun kehittäminen.
Suomen Matkailuliiton työtä jatkamaan perustettiin konkurssin jälkeen Suomen Matkailijayhdistys (SMY).[3]
Suomen Matkailuliiton palveluksessa vuodesta 1936 työskenteli alan vaikuttaja Jorma Tolonen[5].
Lähteet Muokkaa
- ↑ Hirn & Markkanen 1987, s. 338–339.
- ↑ Matkailuliiton loppuvuosien verkkosivutekstit yhtenä sivuna 1999-2001?. Web Archive: matkailuliitto.org. Arkistoitu 30.11.2003. Viitattu 19.9.2013.
- ↑ a b c d e Olavi Syrjänen: Suomen Matkailuliiton muutoksen vuodet (PDF) Web Archive: Suomen Matkailijayhdistys. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 17.9.2013.
- ↑ a b Suomen Matkailuliitto konkurssiin 19.10.2001. Yle Uutiset. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 27.6.1967, s. 7.
Aiheesta muualla Muokkaa
- Suomen Matkailuliitto Elonetissä Elonetissä
- Hirn, Sven & Markkanen, Erkki: Tuhansien järvien maa. Suomen matkailun historia. Gummerus, Jyväskylä 1987.