Massimo Girotti (18. toukokuuta 19185. tammikuuta 2003) oli italialainen elokuvanäyttelijä, jonka pitkän uran viimeiseksi rooliksi jäi työ Ferzan Özpetekin elokuvassa Katseet ikkunassa.

Massimo Girotti
Girotti vuoden 1943 elokuvassa Riivaajat.
Girotti vuoden 1943 elokuvassa Riivaajat.
Henkilötiedot
Syntynyt18. toukokuuta 1918
Mogliano, Macerata, Italia
Kuollut5. tammikuuta 2003 (84 vuotta)
Rooma, Italia
Ammatti näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Taustaa muokkaa

Marchen alueella Italian keskiosassa syntynyt Massimo Girotti opiskeli ennen näyttelijänuraansa oikeustieteitä, sekä kunnostautui useissa urheilulajeissa, erityisesti uimarina, toimien myös vesipallomaalivahtina pääsarjatasolla 1930-luvulla.

Valkokankaalla ja näyttämölla muokkaa

Atleettisen olemuksensa ja Teresa Franchinin johdolla suoritettujen näyttelijäopintojen myötä Girotti alkoi saada tilaisuuksia elokuvamaailmassa. Ensimmäistä pientä roolia draamassa Dora Nelson (1939) seurasi muutamaa vuotta myöhemmin pääosa Alessandro Blasettiin historiallissävytteisessä fantasiaspektaakkelissa Rautakruunu (La corona di ferro, 1941).

Näyttelijäntöistä arvostetuin lienee kulkuri Ginon rooli Luchino Viscontin neorealistisessa varhaisteoksessa Riivaajat (1943). Yli kuusi vuosikymmentä kestäneen, ja lukemattomia erilaisia tehtäviä niin elokuvissa kuin teatterissa käsittäneen uransa aikana Massimo Girotti ehti työskennellä Viscontin ohella mm. Pietro Germin, Roberto Rossellinin, Vittorio de Sican, Pier Paolo Pasolinin, Bernardo Bertoluccin ja Ettore Scolan kanssa. Vastanäyttelijöistä voidaan mainita esimerkiksi Clara Calamai, Elli Parvo, Alida Valli, Lucia Bosè ja Silvana Pampanini.

Henkilönä muokkaa

Yksityisyydestään tiukasti kiinni pitänyt ja Roomaan juurtunut Marchen kasvatti oli poliittiselta vakaumukseltaan vahvasti vasemmalla.

Otteita filmografiasta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.