Marty Friedman
Marty Friedman (oikealta nimeltään Martin Adam Friedman, s. 8. joulukuuta 1962) on yhdysvaltalainen kitaristi. Hänet tunnetaan parhaiten thrash metal -yhtye Megadethin entisenä kitaristina.[1] Friedman soitti Megadethissa vuosina 1990–2000, ja on täten Megadethin klassinen ja muistettavin kitaristi. Hän on myös tehnyt mittavan soolouran. Suurin osa hänen soolotuotannostaan on kuitenkin instrumentaalimusiikkia. Nykyään Friedman asuu Tokiossa.
Marty Friedman | |
---|---|
Marty Friedman Gods of Metal -festivaaleilla, 2009 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. joulukuuta 1962 |
Ammatti | muusikko |
Muusikko | |
Aktiivisena | 1982– |
Tyylilajit | thrash metal, J-pop, neoklassinen metalli, power metal, progressiivinen rock, speed metal, enka, heavy metal ja progressiivinen metalli |
Soittimet | kitara, bassokitara |
Yhtyeet |
Megadeth (1990–2000) Deuce Hawaii Cacophony |
Levy-yhtiöt | Prostethic Records, Avex Trax, Shrapnel Records, Universal Music Japan ja Capitol Records |
Aiheesta muualla | |
www.martyfriedman.com | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Varhainen ura (1982–1989)
muokkaaFriedman on suurimmalta osin itseoppinut kitaristi, joka tunnetaan omaperäisestä soittotyylistään ja myös tyylilajistaan, joka vaihtelee neoklassisen metallin, progressiivisen rockin ja thrash metalin rajoilla. Friedman käyttää usein arpeggiosointuja. Friedman aloitti uransa Deuce-nimisessä yhtyeessä, joka ei koskaan saanut merkittävää julkisuutta. Deucen hajottua Friedman muutti perheineen Havaijiin, jossa hän perusti vuonna 1982 Vixen-nimisen yhtyeen. Vixen muutti ensimmäisen julkaisunsa jälkeen nimekseen Hawaii. Yhtye kuitenkin hajosi vuonna 1985. Friedman asui Havaijilla kolme vuotta, ja kävi rannalla kyseisenä aikana kaksi kertaa. Hawaii-projektin hajottua Friedman perusti Jason Beckerin kanssa Cacophony-yhtyeen, joka kuitenkin hajosi vuonna 1989. Ennen Cacophonyn hajoamista, Friedman oli julkaissut ensimmäisen sooloalbuminsa. 8. elokuuta 1988 julkaistu albumi kantoi nimeä Dragon's Kiss. Friedman alkoi hämmästyttää useampia kitaristitaidoillaan, ja hänen suosionsa alkoi nousta.
Ura Megadethin kanssa (1990–2000)
muokkaaFriedman liittyi Dave Mustainen luotsaamaan Megadeth-yhtyeeseen vuonna 1990. Hän korvasi yhtyeessä Jeff Youngin, joka oli erotettu yhtyeestä vuonna 1989. Friedmanin koe-esiintymistilaisuudesta on myös videopätkä, joka on piilotettu Easter Egginä Megadethin DVD:lle Arsenal of Megadeth. Friedman pääsi yhtyeeseen, ja päihitti kilpailussa myös Jeff Loomisin, joka liittyi myöhemmin Nevermoreen. Friedmanin ensimmäinen levytys Megadethin kanssa oli yhtyeen klassikkoalbumi Rust in Peace, joka myi platinaa Yhdysvalloissa.
Friedman lähti kiertueelle Megadethin kanssa, jonka jälkeen yhtye nauhoitti toisen levynsä Friedmanin kanssa. Albumi kantoi nimeä Countdown to Extinction, ja se julkaistiin 1992. Samana vuonna Friedman julkaisi myös toisen soololevynsä, 1. joulukuuta 1992 julkaistun Scenesin. Countdown to Extinction myi kaksinkertaista platinaa, ja Friedmanin soololevy ylitti kultarajan. Seuraava Friedmanin sooloalbumi, Introduction julkaistiin 1995. Seuraava soololevytys, True Obsessions julkaistiin 24. lokakuuta 1996, ja albumit myivät kultaa.
1990-luvun puoliväliin tultaessa Megadethin tyyli laski perinteisempään, aikaansa sopivaan melodiseen hard rockiin. Megadethin seuraava levy Youthanasia myi kuitenkin nopeammin platinaa kuin yksikään aiempi Megadeth-albumi. Kaksi myöhempää levyä, Cryptic Writings (1997) ja Risk (1999) olivat kuitenkin aikansa valtavirtaan joutuneita levytyksiä, jotka eivät enää myyneet edeltäjiensä lukuja. Lopulta Friedman soitti viimeisen konserttinsa Megadethin kanssa 14. tammikuuta 2000, jonka jälkeen hän erosi kiertueen ollessa kesken. Syyksi hän kertoi, ettei yhtye enää ollut tarpeeksi aggressiivinen musiikkinsa puolesta, ja että hän halusi seurata omia kiinnostuksensa kohteita.
Nykyinen ura (2001–)
muokkaaErottuaan Megadethista Friedman vieraili heavy metal-yhtye Fozzin albumilla. Friedman kertoi myös haastattelussa ihailevansa Black Sabbathin, The Ramonesin ja etenkin Kissin musiikkia. Yksi hänen innoittajistaan on myös Frank Marino. Vuonna 2002 Friedman julkaisi viidennen sooloalbuminsa, Music for Speedingin, joka julkaistiin 25. joulukuuta 2002. Albumin jälkeen hän liittyi japanilaisen muusikon, Takeomi Matsuuran yhtyeeseen. Seuraavien vuosien aikana Friedman piti hiljaiseola lukuun ottamatta muutamaa suuren luokan konserttia. Hän palasi takaisin julkisuuteen kuudennella sooloalbumillaan Loudspeaker, joka julkaistiin 26. kesäkuuta 2006. Albumi oli listoilla sijalla #33. Tämä on hänen parhaiten listoilla menestynyt albumi. Tämän jälkeen hän on julkaissut albumit Kick Ass Rock (2006), Future Addict (2008), Tokyo Jukebox (2009) ja Bad D.N.A (2010).
Julkaisut
muokkaaSooloalbumit
muokkaa- Dragon's Kiss (1988)
- Scenes (1992)
- Introduction (1995)
- True Obsessions (1996)
- Music for Speeding (2002)
- Loudspeaker (2006)
- Kick Ass Rock (2006)
- Future Addict (2008)
- Tokyo Jukebox (2009)
- Bad D.N.A (2010)
- Tokyo Jukebox 2 (2011)
- Metal Clone X (with Freddy Lim) (2012)
- Metal Clone X (with Freddy Lim) - Louder Than Your Mother (2012)
- Inferno (2014)
- Wall of Sound (2017)
- One Bad M.F Live!! (2018)
- Tokyo Jukebox 3 (2021)
Yhtyealbumit
muokkaa- Deuce - Deuce (1980)
- Vixen - Made In Hawaii (1982)
- Hawaii - One Nation Underground (1983)
- Hawaii - Loud, Wild And Heavy (1984)
- Hawaii - The Native Are Restless (1985)
- Cacophony - Speed Metal Symphony (1987)
- Cacophony - Go Off! (1990)
- Megadeth - Rust in Peace (1990)
- Megadeth - Countdown to Extinction (1992)
- Megadeth - Youthanasia (1994)
- Megadeth - Cryptic Writings (1997)
- Megadeth - Risk (1999)
Opetusvideot
muokkaa- Exotic Metal Guitar – 1991 (VHS)
- Melodic Control – 1992 (VHS)
- Marty Friedman's Electric Guitar Day One – 2000 (VHS)
- The Essential Marty Friedman – 2001 (VHS)
- 99 Secret Lead Guitar Phrases – 2004 (DVD)
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Steve Huey: Artist Biography All Music Guide. Viitattu 10.2.2021.