Martin Stodius

Martin (Martti, Martinus) Stodius (9. marraskuuta 1590 Turku – 1675 Naantali) oli Turun akatemian professori, teologi, filosofi ja Raamatun suomentaja.

Stodiuksen isä oli Turun linnan kirjuri Henrik Hannunpoika eli Puujalka. Hän kävi koulua Turussa ja opiskeli sitten ilmeisesti Rostockissa ja Wittenbergissä, jossa valmistui maisteriksi. Stodius toimi valmistuttuaan ensin opettajana Turussa ja Viipurissa, vuodesta 1634 vuoteen 1640 Turun lyseon ylimääräisenä kreikan lehtorina ja ajoittain myös rehtorina. Vuonna 1640 hänestä tuli ns. pyhien kielten opettaja ja professori Turun akatemiaan, yksi yhdeksästä ensimmäisestä professorista. Vuonna 1654 hän siirtyi jumaluusopin kolmanneksi professoriksi ja 1658 toiseksi professoriksi. Stodius toimi akatemian eli yliopiston rehtorina kahteen otteeseen, 1658–1659 ja 1646–1647. Stodius toimi savolaisen, viipurilaisen ja hämäläisen ylioppilasmaakunnan ensimmäisenä inspehtorina vuodesta 1653 vuoteen 1660. Vuonna 1660 Stodiuksesta tuli palkkapitäjänsä Naantalin kirkkoherra.

Tutkijana Stodiusta ei juurikaan arvostettu, hän ei julkaissut yhtään itsenäistä tieteellistä teosta. Hänen työnsä 1638 asetetussa Raamatun käännöskomiteassa oli kuitenkin merkittävä, komitea sai koko Raamatun suomennettua vuonna 1642. Stodiusta epäiltiin noituudesta hänen luonnontieteellisten ja kabbalististen harrastustensa takia ja hän oli menettää virkansa. Yliopiston kansleri Pietari Brahe ei vahvistanut konsistorin erottamispäätöstä.

Stodiuksen puolison tiedetään olleen etunimeltään Elisabet.

Lähteet

• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 720.
• Heikkinen, Antero: Paholaisen liittolaiset : Noita- ja magiakäsityksiä ja -oikeudenkäyntejä Suomessa 1600-luvun jälkipuoliskolla (n. 1640-1712). Historiallisia tutkimuksia, 1969.

Aiheesta muualla

• Jan Guillou: Noitien asianajaja. Helsinki: Johnny Kniga Kustannus, 2002. Sivu 229.