Markanmaa (ruots. markland) oli keskiajalla Ruotsissa ja Suomessa sellainen maatila, josta suoritettiin maaveroa yksi markka. Tällainen koko talo vastasi yhtä vanhaa manttaalia. Suomessa markanmaa vastasi myöhemmin ¼ manttaalia. Alkuaan täysitalon arvoksi arvioitiin 24 hopeamarkkaa, jolloin markan arvoisesta maasta suoritettiin veroa 1/24 markkaa eli äyrityinen.[1] Keskiajalla markka oli vain laskuyksikkö eikä markan rahoja valmistettu. Niitä alkoi lyöttää kuningas Kustaa Vaasa vuonna 1536.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Iso tietosanakirja. Osa 8, palsta 682, hakusana markanmaa. Helsinki: Otava, 1935.
  2. Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 323. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.