Maria Luisa Spaziani
Maria Luisa Spaziani (7. joulukuuta 1922 Torino – 30. kesäkuuta 2014 Rooma)[1] oli italialainen runoilija. Hän tutustui 1950-luvun alussa Eugenio Montaleen. Hänen varhaisessa tuotannossaan on vahvoja vaikutteita Montalen kirjoituksista. Hän julkaisi ensimmäisen kokoelman vuonna 1954.
Matkusteltuaan 1950–1960-lukujen vaihteessa laajalti muun muassa Englannissa, Belgiassa, Kreikassa, Ranskassa ja Neuvostoliitossa Spaziani asettui Roomaan. Hän aloitti vuonna 1964 ranskan kielen ja kirjallisuuden opettamisen Messinan yliopistossa.
Spaziani oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuosina 1990, 1992 ja 1997. Hän jatkoi runouden kirjoittamista 2000-luvulle saakka.
Tuotanto muokkaa
- Le acque del sabato (1954)
- Luna lombarda (1959)
- Il gong (1962)
- Utilità della memoria (1966)
- L’occhio del ciclone (1970)
- Ultrasuoni (1976)
- Transito con catene (1977)
- Geometria del disordine (1981)
- La stella del libero arbitrio (1986)
- Giovanna d’Arco (1990)
- Torri di vedata (1992)
- I fasti dell’ortica (1996)
- La traversata dell’oasi (1998)
- La radice del mare (1999)
- Un fresco castagneto (1999)
- La freccia (2000)
- Poesie dalla mano sinistra (2002)
Lähteet muokkaa
- ↑ Morta Maria Luisa Spaziani: poetessa, fondò il Premio Montale Blitz Quotidiano. 30.6.2014. Viitattu 1.7.2014. (italiaksi)