Marcus Samuel
Marcus Samuel (5. marraskuuta 1853 – 17. tammikuuta 1927) oli brittiläinen liikemies ja pankkiiri, joka tunnetaan etenkin Shell-yhtiön perustajana. Shell muodostui öljykaupalla hyödyntäen etenkin vuonna 1869 avautunutta Suezin kanavaa. Nykyinen yhtiö Royal Dutch Shell muodostui liitoksessa Royal Dutch Petroleumin kanssa.
| Marcus Samuel | |
|---|---|
 Valokuva vuoden 1902 paikkeilta |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. marraskuuta 1853 Whitechapel, Lontoo |
| Kuollut | 17. tammikuuta 1927 |
| Ammatti | liikemies |
| Arvonimi | Bearstedin varakreivi |
| Titteli |
Lord Mayor of London 1902–1903 |
| Puoliso | Fanny Elizabeth Benjamin |
Elämäkerta muokkaa
Marcus Samuel syntyi 5. marraskuuta 1853 Ison-Britannian pääkaupunki Lontoon East Endissä Whitechapelin kaupunginosassa. Hänen isänsä nimi oli myös Marcus Samuel ja äidin nimi Abigail Moss. Molemmat vanhemmat olivat syntyneet Lontoossa.[1] Marcus Samuel kävi koulua juutalaisissa kouluissa Lontoossa ja Brysselissä.[2]
Marcus Samuelin isä omisti tuotteita kaukoidästä myyvän kaupan Houndsditchin varrella lähellä Lontoon Toweria. Kauppa oli menestynyt etenkin simpukankuorilla, joita myytiin merenrantojen lomakohteille. 1860-luvulla liiketoimintaa oli laajennettu ja kauppa harjoitti riisikaupan lisäksi vientitoimintaa. Marcus alkoi työskennellä isänsä kaupassa vuonna 1869. Liiketoiminta jatkoi kasvamistaan etenkin yhä uusien idässä sijaitsevien maiden avatessa oviaan ulkomaankaupalle. Marcus Samuel myi esimerkiksi Japaniin koneita maan pyrkiessä teollistumaan.[1] Lontoossa hän alkoi myös harjoittaa pankkiiritoimintaa Japanin hallituksen puolesta.[2]
Näihin aikoihin Samuelien suku sai yhteistyötarjouksen Rothschildeilta Ranskasta. Rothschildit olivat saaneet öljyoikeuksia tuolloisesta Venäjän keisarikunnasta. Ongelman muodosti kuitenkin öljyn kuljettaminen maailmanmarkkinoille. Marcus Samuel sai Japaniin ja Azerbaidžaniin suuntautuneiden matkojensa perusteella idean alkaa kuljettaa öljyä Kaspianmereltä vuonna 1869 avautuneen Suezin kanavan kautta Singaporeen ja Japaniin. Tarkoitusta varten Marcus Samel suunnitteli uudenlaisen öljytankkerin. Uusien öljytankkerien tuli noudattaa Suezin kanavayhtiön asettamia tiukkoja turvallisuussäädöksiä. Sen lisäksi ne pystyisivät paitsi menomatkallaan kuljettamaan öljyä itään, mutta myös palatessaan putsattuna tuomaan tuotteita, kuten elintarvikkeita, kaukoidästä. Marcus Samuel tilasi kahdeksan uutta laivaa ja perusti veljensä Samuel Samuelin kanssa Shell Trading-nimisen yhtiön (nyk. Royal Dutch Shell). Yhtiö sai nimensä Shell (simpukankuori) Marcus Samuelin isän kaupan menestyneen tuotteen mukaan. Sen ensimmäiset laivat nimettiin eri simpukoiden mukaan.[1]
Shell kilpiali tähän asti öljymarkkinoita hallineen amerikkalaisen Standard Oilin kanssa. Standard Oil pyrki hankaloittamaan uuden yrityksen toimintaa. Shellin uusia laivoja syytettiin vaaralliseksi, minkä lisäksi vihjailtiin yhtiön "heprealaisesta" (juutalaisesta) taustasta. Tästä huolimatta Shell sai vuonna 1892 oikeuden käyttää Suezin kanavaa tankkereineen. Yhtiö menestyi ja sen arvo kasvoi nopeasti vuoden 1897 hinnasta 1,8 miljoonaa 26 miljoonaan vuonna 1927. Samuelin veljeksistä oli tullut hyvin rikkaita, mutta Marcus Samuel ei itse ollut valmis johtamaan nopeasti kasvavaa yritystä. Vuonna 1907 yhtiö liitettiinkin Alankomaiden Royal Dutch Petroleumin kanssa, jolloin muodostui nykyinen Royal Dutch Shell.[1]
Marcus Samueli oli yhtiötoimintansa ohella Lontoon Cityn Lord Mayor of London vuosina 1902–1903. Vuonna 1925 hänestä tuli puolestaan Bearstedin varakreivi ja taiteen keräilyn harrastajana hän toimi myös lontoolaisen National Gallery-taidemuseon johtokunnassa. Marcus Samuel jätti lopulta puheenjohtajan asemansa Shellillä vuonna 1920 ja hänen seuraajansa oli hänen poikansa Walter Horace Samuel.[2] Marcus Samuel oli saanut yhteensä neljä lasta vuonna 1881 naimansa vaimonsa Fanny Elizabeth Benjaminin kanssa. kuoli 17. tammikuuta 1927.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e David B. Green: This Day in Jewish History 1927: The Jew Behind the 'Hebrew' Part of Royal Dutch Shell Dies Haaretz. Viitattu 18.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 3 Ba–Blo, s. 236-237. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2. (englanniksi)