Manttaalikunta
Manttaalikunta on itsehallintoyhteisö, jonka muodostavat kunkin kunnan manttaaliin pannun maan omistajat ja haltijat. Aikoinaan manttaalikunnilla oli keskeinen asema maalaispitäjien kunnalliselämässä. Näin sääti vielä vuoden 1865 asetus kunnallishallituksesta maalla (4/1865, 11 §). Vuoden 1898 maalaiskuntain kunnallishallintoasetus (21/1898, 11 §) määräsi, että manttaalikunnan asiat käsitellään manttaalikokouksessa.[1][2] Kokouksessa saatiin käsitellä vain manttaaliin pantua maata ja laitoksia koskevia asioita.[3][4] Manttaalikokouksen määrättävissä olevia rahastoja nimitettiin manttaalimiesten rahastoiksi.[5] Manttaalikokouksessa voitiin myös päättää, että manttaalikunnalle kerättiin veroa, manttaalikunnan veroa.[6] Kokouksessa käytetty äänioikeus riippui jäsenen manttaalin suuruudesta. Aiemmin manttaalikunnan hoidettaviksi kuuluivat yleiset rasitukset kuten yleisten teiden teko ja kunnossapito, kyytitoimi, käräjähuoneiston kunnossapito ja vankeinkuljetus.[1]
Manttaalikunnille kuuluneet yleiset rasitukset siirtyivät 1910- ja 1920-luvuilla suurimmaksi osaksi valtion hoidettaviksi.[1] Vuonna 1917 tapahtuneen kunnallisen äänioikeusuudistuksen[7] ja valtuustojen pakolliseksi tulon jälkeen manttaalikunnan merkitys supistui lähinnä muodolliseksi.[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
- ↑ a b Factum, Weilin+Göös 2003–2005.
- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana manttaalikokous.
- ↑ Kokouksesta sääti myös maalaiskuntain kunnallislaki, 108/1917, 88 §.
- ↑ Iso tietosanakirja, Otava 1931–1939, hakusana manttaalimiesten rahastot.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, hakusanat manttaalikunta ja kunnallisvero.
- ↑ Siihen saakka äänimäärä riippui kunnalle maksetun veron suuruudesta.
Kirjallisuutta muokkaa
- Y. W. Puhakka: Manttaalikunta ja sen toiminta, Maataloustuottajain keskusliitto 1939. Uusi täydennetty painos vuosina 1945, 1953, 1958, 1976.