Yleinen rasitus

Yleiset rasitukset eli julkiset rasitukset (lat. onera publica) tarkoittivat aiemmin julkisen yhdyskunnan tarpeita varten tehtäviä työsuorituksia, kuten esimerkiksi velvollisuutta maantien tekemiseen tai kunnossapitoon. Ne erosivat veroista siinä, ettei niitä voinut maksaa rahana tai tavarana valtiolle, kunnalle tai seurakunnalle. Yleiset rasitukset kohdistuivat osin kaikkiin kansalaisiin ja osin erityisesti maaseudun kiinteistöjen omistajiin ja haltijoihin. Julkiset yhdyskunnat ryhtyivät aikojen kuluessa itse tekemään tarvittavat työt ja yleiset rasitukset muuttuivat veroiksi. Suomessa siirtyivät viimeisinä tie- ja kyytirasitukset valtiolle, maalaiskunnille ja tiekunnille, jolloin ne lakkasivat olemasta maatilojen yleisiä rasituksia.[1][2]

Yleisten rasitusten lähikäsite on sotilasrasitukset. Näitä ovat Suomessa olleet liikekannallepanon aikana toteutettavat sotilasmajoitus – sotaväen majoittaminen puolustusvoimille kuulumattomiin rakennuksiin tai suojiin – ja sotilaskyyditys eli hevostenomistajien velvollisuus kyyditä sotaväkeä ja sen kalustoa.[3][4]

LähteetMuokkaa

  1. Iso tietosanakirja. Osa 15, palsta 1199, hakusana yleiset rasitukset. Helsinki: Otava, 1939.
  2. Otavan iso tietosanakirja. Osa 10, palsta 415–416, hakusana yleiset rasitukset. Helsinki: Otava, 1965.
  3. Otavan iso tietosanakirja. Osa 8, palsta 42, hakusana sotilaskyyditys. Helsinki: Otava, 1964.
  4. Otavan iso tietosanakirja. Osa 8, palsta 48, hakusana sotilasmajoitus. Helsinki: Otava, 1964.