Mantšukuon keisarillinen armeija

Mantšukuon keisarillinen armeija oli Japanin Kiinan koillisosien Mantšurian alueelle perustaman nukkevaltio Mantšukuon asevoimat. Armeija toimi vuosina 1932–1945 ja ehti osallistua toiseen Kiinan–Japanin sotaan, Neuvostoliiton ja Japanin välisen rajasodan taisteluihin vuosina 1938–1939 sekä toiseen maailmansotaan.

HistoriaMuokkaa

 
Mantšukuon keisarillisen armeijan kenraaleja.
 
Mantšukuon keisarillisen armeijan sotilasharjoitus.

Armeijan perustaminen ja loikkaritMuokkaa

Kun Japani hyökkäsi Mukdenin välikohtauksen seurauksena Mantšuriaan noin 60 000 sotilasta marsalkka Zhang Xueliangin koillisarmeijasta loikkasi kenraaleineen keisarillisen Japanin armeijaan. Monet puolta vaihtaneista kuuluivat eristyksiin joutuneisiin sotilasyksiköihin, jotka olivat päätyneet japanilaisten sotavangeiksi Mantšurian valloituksen aikana. Huomattavia loikkareita olivat Kirinin armeijan kenraali Xi Qia, Hsinganin armeijan kenraali Chang Hai-peng ja Harbinin erityisalueen kenraali Zhang Jinghui.

Mantšukuon keisarillinen armeija perustettiin loikanneista kiinalaisista yksiköistä Japanin miehitettyä Mantšukuon maaliskuussa 1932. Armeijan aseistuksena vangitsemishetken Kiinan koillisarmeijan varustus. Joukkojen taisteluvalmius ja luotettavuus olivat kyseenalaisia. Suuri osa sotilaista oli kokemattomia asevelvollisia tai puolisotilaallisia joukkoja. Monet olivat riippuvaisia oopiumista. Mukana oli myös palkkasotilaita, jotka olivat lojaaleja eniten maksavalle taholle.

Vuoden 1932 elokuussa 2 000 armeijan sotilasta hylkäsi tukikohtansa Wukimihossa ja liittyi Japania vastaan sotineisiin sissijoukkoihin. Samaan aikaan Mantšukuon 7. ratsuväki ryhtyi kapinaan. Korkea-arvoisen japanilaisupseerin mukaan Japanin ja Mantšukuon asevoimia vastaan taistelleiden aseistus oli peräisin pääosin kapinoivilta Mantšukuon joukoilta. Useissa yhteenotoissa Mantšukuon armeijan joukot loikkasivat vastustajan puolelle kesken taistelun. Kuuluisimmassa tapauksessa huhtikuussa 1932 Mantšukuon entinen sotaministeri kenraali Ma Zhanshan vaihtoi vastustajan puolelle mukanaan useita tuhansia Heilongjiangin provinssivartioston sotilaita ja runsaasti aseita.

Armeijan uudistukset ja lakkautusMuokkaa

Aluksi Mantšukuon keisarillinen armeija oli jaettu alueen provinssien mukaisesti seitsemään provinssivartiostoon. Armeijassa oli yli 111 000 sotilasta. Pääkaupunki Changchunia turvaamaan perustettiin itsenäinen ratsujoukko. Mantšukuon keisarillinen vartiosto värvättiin helmikuussa 1933 mantšun etnisistä vähemmistöistä. Eliittivartioston tehtävänä oli varmistaa Changchunissa keisari Pu Yin ja hallituksen ylempien virkamiesten turvallisuus.

Vuonna 1934 Mantšukuon keisarillisen armeijan värväystä rajoitettiin uusilla asetuksilla. Säädösten mukaan ainoastaan Mantšukuon hallituksen hyväksymissä kouluissa opiskelleet miehet hyväksyttiin armeijaan. Rajoituksilla pyrittiin karsimaan joukoista Koillisarmeijan epäluotettavat sotilaat ja nostamaan koulutustasoa. Säädökset olivat myös ensimmäisiä yrityksiä murtaa sotaherrojen vallan perinne, jota provinssivartiostojen kenraalit pitivät henkilökohtaisena feodalismina. Samana vuonna armeija ryhmitettiin uudelleen viiteen armeijakuntaan, joista jokainen oli jaettu kahteen tai kolmeen sektoriin. Uudistusten jälkeen Mantšukuon keisarillisen armeijan koko oli noin 70 000 sotilasta. Vuonna 1938 Mantšukuon armeija avasi koulutuskeskukset Mukdeniin ja Changchuniin.

Neuvostolähteiden mukaan armeija oli kasvanut vuoteen 1944 mennessä yli 200 000 sotilaan vahvuiseksi. Vuonna 1945 Mantšukuon keisarillinen armeija lakkautettiin Japanin hävittyä toisen maailmansodan.

VarusteetMuokkaa

Univormut ja aseistusMuokkaa

Mantšukuon keisarillisella armeijalla oli aluksi ongelmia univormujensa kanssa, sillä joukkojen asu oli samanlainen kuin Japania vastaan taistelleilla sisseillä. Asia korjaantui vuonna 1934 kun Mantšukuon sotilaiden asut muutettiin keisarillisen Japanin armeijan mukaisiksi. Käyttöön otettiin myös Japanin armeijan värikoodit kaulusmerkeissä. Musta oli sotilaspoliisin, punainen jalkaväen, vihreä ratsuväen, keltainen tykistön, ruskea pioneerien ja sininen kuljetuksesta vastaavien väri.

Mantšukuon keisarillisen armeijan alkuaikoina se sai käyttöönsä sekavan kokoelman erilaisia aseita lakkautetun Guomindangin asearsenaalista. Tästä seurasi suuria ylläpidon ja varustamisen ongelmia. Joukoilla oli käytössään esimerkiksi 26 erilaista kivääriä ja yli 20 eri pistoolityyppiä. Tavoitteena oli yhtenäistää aseistus. Vakioaseiksi tuli Type 38 -kivääri, raskas Type 3 -konekivääri ja kevyt Type 11 -konekivääri. Tykistöyksiköiden standardiksi tulivat Type 38 -kenttätykki ja 75 millimetrin Type 41 -vuoristotykki.

Vuoteen 1935 mennessä Japanista oli tuotu viisikymmentä tuhatta Type 38 -ratsukivääriä. Toisen maailmansodan Tyynenmeren sotaan mennessä Mantšukuon keisarillisen armeijan aseistus oli lähes sama kuin keisarillisella Japanin armeijalla. Sotilaat käyttivät Mauser-pistooleja ja upseerit Browningin ja Coltin pistooleita. Fengtieniin perustettiin asetehdas kokoamaan kiväärejä, konekiväärejä ja tykkejä. Ammukset ja käsiaseet tilattiin yksityisiltä tehtailta Mantšukuosta.

Panssaroidut kulkuneuvotMuokkaa

Vaikka Neuvostoliiton panssaroidut yksiköt olivat osoittautuneet tehokkaiksi Halhin-Golin taisteluissa ja muissa yhteenotoissa, Japanin ja Mantšukuon asevoimat eivät juurikaan kehittäneet panssarivaunuja tai panssaroituja yksiköitä. Mantšukuon keisarillisella armeijalla oli kuitenkin Isuzun rakentamia ja Mantšukuon Dowa Automobile Companyn muokkaamia panssarivaunuja. Vuodesta 1943 alkaen noin kymmenen Type 94 Te-Ke -panssarivaunua siirtyi Japanin armeijalta Mantšukuon armeijalle panssaroidun yksikön kokoamiseksi. Sodan aikana Mitsubishin kevyestä Type 95 Ha-Go -panssarivaunusta kehitettiin Mantšukuon oma versio koulutuskäytettöön, mutta versiota ei koskaan käytetty varsinaisessa sodankäynnissä.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Manchukuo Imperial Army