Mannertenvälinen ballistinen ohjus

Mannertenvälinen ballistinen ohjus (engl. intercontinental ballistic missile, lyh. ICBM) on maalta laukaistava ballistinen ohjus, jonka kantomatka on yli 5 500 (tai 5 600) kilometriä.^[1] ICBM-ohjukset on varustettu tyypillisesti ydinkärjillä, eikä tavanomaisia taistelukärkiä ole tähän mennessä käytetty. Tämä johtuu pelosta, että mikä tahansa ICBM-laukaisu johtaisi automaattiseen maksimaaliseen vastareaktioon muiden valtojen tahoilta.

Ensimmäisenä mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia otti käyttöönsä Neuvostoliitto vuonna 1958. Seuraavana vuonna Yhdysvallat liittyi ICBM-valtioiden joukkoon.^[1] Neuvostoliiton ensimmäinen ICBM oli R-7 ja Yhdysvaltain Atlas. Molemmista ohjuksista kehitettiin myöhemmin kantoraketteja. Nykyisin on ainakin kuusi, mahdollisesti jo kahdeksan ICBM-valtiota: Intia,^[2] Israel, Kiina, Ranska, Pohjois-Korea, Venäjä, Yhdistyneet kuningaskunnat ja Yhdysvallat^[3]^[4].

ICBM voidaan laukaista kiinteästä maanalaisesta siilosta, kuorma-autosta tai junanvaunusta. ICBM-kantaman ohjuksia on sijoitettu myös sukellusveneisiin. Nykyiset mannertenväliset ohjukset voivat osua kohteisiinsa jopa alle 300 metrin tarkkuudella (CEP). Mannertenvälisiä ohjuksia vastaan on yritetty kehitellä erilaisia järjestelmiä kuten ABM-ohjukset eli ohjustentorjuntaohjukset, mutta näiden menetelmien luotettavuus on hyvin heikko, eikä niillä ole ydinsodan syttyessä käytännön merkitystä.

Mannertenvälisiä ohjuksia on varustettu myös monikärkiohjuksiksi eli MIRV:eiksi, mutta maalta laukaistavien ohjusten MIRV-ominaisuudet kiellettiin START-aserajoitussopimuksessa. Sopimuksen mukaisesti vuoteen 2005 mennessä Yhdysvallat poisti käytöstä LGM-118A Peacekeeper -ohjukset.

Nykyisin käytössä olevia mannertenvälisiä ohjuksia ovat Yhdysvaltain LGM-30 Minuteman III, Kiinan Dongfeng 31, sekä Venäjän RS-24 "Jars", RS-26 "Rubež", RS-28 "Sarmat", Topol ja RT-2PM2 Topol-M.

Katso myös

Lähteet

Haupt, Dirk Roland: Ballistiskt missilförsvar i Europa och folkrätten. Jus ad bellum, jus in bello och staters folkrättsliga ansvar ex delicto; i: Kungliga Krigsvetenskapsakademiens Handlingar och Tidskrift, 218. vuosikerta (2014), neljäs kirjanen, sivut 53-83 (ruotsiksi)
Kiinan strategisten ohjusjoukkojen kalusto
Minuteman III tekniset tiedot
SS-25 tekniset tiedot
Ilmoitus Pohjois-Korean hyväksymisestä ICBM-kerhoon, viitattu 22.5.2017

Viitteet

↑ ^a ^b ICBM britannica.com. Viitattu 1.7.2025. (englanniksi)
↑ If India wants, Agni missiles can now strike targets beyond 7,000 kms aninews.in. 17.12.2022. Viitattu 1.7.2025. (englanniksi)
↑ Worldwide Ballistic Missile Inventories armscontrol.org. 8/2023. Viitattu 1.7.2025. (englanniksi)
↑ Sergio Peçanha & keith Collins: Only 5 Nations Can Hit Any Place on Earth With a Missile. For Now. nytimes.com. 7.2.2018. Viitattu 1.7.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mannertenvälinen ballistinen ohjus Wikimedia Commonsissa

[britannica-1] ICBM britannica.com. Viitattu 1.7.2025. (englanniksi)

[aninews.in-17.12.2022-2] If India wants, Agni missiles can now strike targets beyond 7,000 kms aninews.in. 17.12.2022. Viitattu 1.7.2025. (englanniksi)

[armscontrol-3] Worldwide Ballistic Missile Inventories armscontrol.org. 8/2023. Viitattu 1.7.2025. (englanniksi)

[nytimes.com-7.2.2018-4] Sergio Peçanha & keith Collins: Only 5 Nations Can Hit Any Place on Earth With a Missile. For Now. nytimes.com. 7.2.2018. Viitattu 1.7.2025. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]