RS-24 Jars
RS-24 Jars (ven. РС-24 Ярс) tai Topol-MR (Naton koodinimi SS-27 Mod 2) on Venäjän vuonna 2010 käyttöön ottama mannertenvälinen ohjus. Tämän ohjuksen uskotaan kantavan 3*150-200 kt ydinkärkeä (MIRV).[1] Ohjus on monikärkisenä eräs vastasiirto ohjustentorjuntajärjestelmille. Ohjustyyppi korvasi 1970-luvulta peräisin olleet SS-18:n ja SS-19:n.[2]
| RS-24 Jars | |
|---|---|
 RS-24 Jars -ohjus kuljetus- ja laukaisualustalla. |
|
| Tyyppi | ICBM |
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa | Venäjä |
| Käyttöönotto | 2010 (liikuteltavat), 2014 (ohjussiiloihin sijoitetut) |
| Ohjus | |
| Massa | 49 000 |
| Kantomatka | 2 000–10 500 km |
| Mitat | |
| Pituus | 22,5 m |
| Halkaisija | 2 m |
| Käyttäjämaat | Venäjä |
Ohjus on kooltaan järeä. Se on 22,5 metriä pitkä ja halkaisijaltaan 2 metriä. Laukaisupaino on 49 000 kilogrammaa ja kantama 2 000–10 500 kilometriä.[1]
Kehittely ja käyttöönotto
muokkaaOhjuksen kehittelystä on vastannut Moskovan termisen teknologian instituutti ja ohjus rakennettiin muunnoksena Topol-M-ohjuksesta. Kehitystyötä johti Venäjän akatemian jäsen, akateemikko Juri Solomonov.[3]
Ohjusta testattiin maalis- ja joulukuussa 2007 sekä joulukuussa 2008.[1]
Toukokuussa 2007 liikuteltavalta alustalta Plesetskistä ammuttu ohjus osui alle tunnin päästä 6 000 kilometriä itään sijaitsevalle kohdealueelle eli Kuran ohjustestialueelle Kamtšatkan niemimaalla.[2] 25. joulukuuta 2007 ohjusta testattiin uudelleen onnistuneesti. Myös tällöin ohjus laukaistiin Plesetskin kosmodromilta Pohjois-Venäjältä noin 6 000 kilometrin päähän Kamtšatkan niemimaalle.[4]
Ensimmäiset ohjuskokeet tehtiin liikkuvalta alustalta laukaisten, mutta sittemmin ohjuksia on sijoitettu myös ohjussiiloihin.[1][5] Käyttöönotto tapahtui vuonna 2010 (liikuteltavat ohjukset) ja 2014 (ohjussiiloihin sijoitetut). Erään yhdysvaltalaisarvion mukaan Venäjällä olisi alkuvuonna 2024 ollut 180 liikuteltavaa ja 24 siiloihin sijoitettua RS-24 Jars (Mod 2) -ohjusta.[5]
Uutistoimisto Tassin mukaan Venäjä olisi vuosien 2012-2020 aikana koelaukaissut kymmenen kertaa RS-24 Jars -ohjuksen onnistuneesti.[3] Esimerkiksi syksyn 2017 Zapad -sotaharjoituksessa Venäjä koelaukaisi ilman ydinlatausta olleen RS-24 Jars -ohjuksen. Laukaisu suoritettiin Plesetskin laukaisukeskuksesta ja ohjus lensi noin 6 000 kilometrin matkan ennen kuin sen useat taistelukärjet iskeytyivät Kuran ohjustestialueelle Kamtšatkan niemimaalla.[6] Sittemmin muun muassa helmikuussa 2022 ohjustyypillä suoritettiin koelaukaisu.[7]
Saman tapaisia ohjuksia
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d Missile Defense Project: RS-24 Yars (SS-27 Mod 2) Missile Threat. 10.8.2016. Center for Strategic and International Studies, csis.org. Viitattu 24.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Russland testet neue Super-Rakete Der Spiegel, spiegel.de. 29.5.2007. Viitattu 24.11.2024. (saksaksi)
- ↑ a b Russia carries out 10 successful launches of Yars ICBMs since 2012 23.12.2020. tass.com. Viitattu 24.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Venäjä testasi RS-24-ohjusta YLE. Viitattu 25.12.2007.
- ↑ a b Hans M. Kristensen, Matt Korda, Eliana Johns, Mackenzie Knight: Russian nuclear weapons, 2024 thebulletin.org. 7.3.2024. Viitattu 24.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Missile Defense Project: Russia Test Fires ICBM in Zapad Missile Threat. 21.9.2017. Center for Strategic and International Studies, csis.org. Viitattu 24.11.2024. (englanniksi)
- ↑ All missiles hit targets during Russia’s strategic drills directed by Putin — Kremlin 19.2.2022. tass.com. Viitattu 24.11.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta RS-24 Jars Wikimedia Commonsissa
SS-designaatio:
- SS-1 Scunner
- SS-1 Scud
- SS-2 Sibling
- SS-3 Shyster
- SS-4 Sandal
- SS-5 Skean
- SS-6 Sapwood
- SS-7 Saddler
- SS-8 Sasin
- SS-9 Scarp
- SS-10 Scrag
- SS-11 Sego
- SS-12 Scaleboard
- SS-13 Savage
- SS-14 Scamp\Scapegoat
- SS-15 Scrooge
- SS-16 Sinner
- SS-17 Spanker
- SS-18 Satan
- SS-19 Stiletto
- SS-20 Saber
- SS-21 Scarab
- SS-22 Scaleboard
- SS-23 Spider
- SS-24 Scalpel
- SS-25 Sickle
- SS-26 Stone
- SS-27 Stalin/Sickle B
- RS-28 Sarmat
- RS-24