Mannerheimin murhayritys 1920
Mannerheimin murhayritys tapahtui Tampereella 4. huhtikuuta 1920. Yritys oli tarkoitus toteuttaa Hämeenkadulla pidetyn suojeluskuntaparaatin aikana, johon kenraali Mannerheim osallistui, mutta se epäonnistui tekijäksi määrätyn Karl (Kaarle) Salon epäröinnin takia. [1]
Murhayrityksen takana oli Pietarin kansainvälisen punaupseerikoulun johdossa ollut Eino Rahja, joka kokosi Pietarissa kahdeksan suomalaisen punaupseerin ryhmän tätä varten. Ryhmään kuuluivat Aleksander Weckman, August Enroth, Aleksanteri Suokas, Karl (Kaarle) Salo, Väinö Luoto, Hjalmar Forsman, Emil Kuutti ja Antti Pokkinen. Ryhmää johti Weckman ja varsinaisiksi tekijöiksi valittiin hänen ohellaan Suokas ja Salo. He saapuivat väärillä passeilla varustettuina Helsinkiin maaliskuussa 1920. Ryhmän miehet kokoontuivat 3. huhtikuuta Tampereella Hämeenkadun Puistokahvilassa, ja tässä vaiheessa Weckman määräsi Salon ampujaksi ja antoi tälle Colt-pistoolin. Weckman ja Suokas olivat varmistajina, ja heillä oli aseinaan Walther- ja Colt-pistoolit. Murhayritys epäonnistui Salon epäröinnin takia, ja väentungoksessa Weckman ja Suokas menettivät näköyhteyden häneen eivätkä hekään ehtineet ampua Mannerheimia.[1]
6. huhtikuuta Weckman sai Salon käsiinsä ja antoi tälle viikon aikaa surmata joko Mannerheim tai sotaministeri ja Uudenmaan läänin maaherra Bruno Jalander, muussa tapauksessa hän kuolisi itse. Tämäkään yritys ei onnistunut, sillä Mannerheim ja Jalander eivät tulleet Helsingin suojeluskuntajuhlaan viranomaisten saatua vihiä yrityksestä. Salo palautti pistoolinsa ja pakeni sen jälkeen. Weckman ja Suokas yrittivät paeta Venäjälle kahden avustajansa kanssa, mutta heidät pidätettiin Helsinki-Viipuri-junasta yöllä 21. huhtikuuta. Salo pidätettiin Espoossa 23. huhtikuuta. [1]
Weckmanin avustajana ollut helsinkiläinen seppä Teodor Sädevirta oli todistajana murhayrityksen tekijöitä vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä. Ryhmän vielä vapaana olleet jäsenet järjestivät kostoksi käsikranaatti-iskun häntä vastaan 26. elokuuta, iskussa Sädevirran morsian kuoli. Ryhmän muista jäsenistä Pokkinen, Forsman ja Luoto pääsivät pakenemaan Venäjälle, mutta kostoiskun järjestänyt Enroth saatiin pidätettyä. Kuutti oli pidätetty Helsingissä jo 11. heinäkuuta. Molemmat tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Weckman ja Enroth luovutettiin kuitenkin Neuvostoliittoon salaisessa vankienvaihdossa kesäkuussa 1926. Joukko poliiseja palkittiin rahapalkkioilla murhayrityksen estämisestä. [1]
Teodor Sädevirta pääsi todistuksensa ansiosta vapaaksi ja toimi myöhemmin seppänä Kalvolassa. Hän kuoli 1958. On arveltu, että hän on saattanut olla poliisin tiedottaja, joka soluttautui ryhmään mukaan.[1]
Jari Tervon historiallinen romaani Troikka (2008) kertoo fiktiivisen version Mannerheimin murhayrityksen taustoista.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Mikko Porvali : Murhayritys joka jäi tekemättä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tervo tarttuu Mannerheimin vaiettuun murhayritykseen MTV 29.08.2008. Viitattu 2.1.2019.