Makkarkosken osuusmeijeri
Makkarkosken osuusmeijeri oli vuonna 1903 perustettu osuusmeijeri Oripäässä, Varsinais-Suomessa. Voin valmistus Makkarkoskella lopetettiin 17.2.1970. Maidontuottajat siirtyivät Salon Seudun osuusmeijerin tuottajiksi, josta tuli myöhemmin Maito-Aura. Makkarkosken meijerin toiminta loppui asteittain vuonna 1971.[1][2]
| Makkarkosken osuusmeijeri | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | Osuuskunta |
| Perustettu | 1903 |
| Lakkautettu | 1971 |
| Kotipaikka | Oripää |
| Toimiala | Meijerit |
| Tuotteet | Meijerituotteet |
Meijeristä on yhä muistona vuonna 1927 valmistunut kivinen meijerirakennus, joskin se on kärsinyt suuresti ilkivallasta vuosien varrella.
Historia ja toiminta muokkaa
19. kesäkuuta 1903 Kalle Prusila, Juho Ylitalo, Juho Tuomola, Juho Jaakonpoika, Juho Alatalo, Amanda Matintalo ja Jaakko Tuomola lähettivät hakemuksen Suomen Senaatin talousosaston rekistraattorikonttoriin meijerin ohjesäännön hyväksymiseksi ja osuuskunnan perustamiseksi.[1]
Maidon vastaanotto meijerissä alkoi 7. huhtikuuta 1904 Makkarkosken Ylitalosta vuokratussa huoneessa. Osuuskuntaan liittyi heti 28 jäsentä, joilla oli yhteensä osuuksia eli lehmiä 244. Talojen isännät toivat maitonsa itse meijeriin ja hoitivat maidon kuumennuksen ja separoinnin. Kaikki toimi pelkällä käsivoimalla meijerissä. Meijerissä työskenteli isäntien lisäksi voin valmistukseen koulutettu meijerikkö ja apulainen.[1]
Suomen sisällissota vaikutti negatiivisesti meijerin toimintaan. Maidon tuonti meijeriin vähentyi merkittävästi ja syksyllä 1917 Makkarkosken meijeri suljettiin ja työntekijät irtisanottiin. Tilanne kuitenkin helpotti vähitellen ja vuonna 1920 meijerin toiminta oli palautunut ennalleen.[1]
Meijerillä oli 118 jäsentä, joilla oli yhteensä 736 lehmää vuonna 1928. Tämän lisäksi meijeriin maitoa lähetti osuuskuntaan kuulumattomia tiloja 78, joilla oli yhteensä 200 lehmää. Yhteensä 936 lehmän maidot tuotiin siis Makkarkosken meijeriin, joka tarkoitti noin 1,6 miljoonaa kiloa. Voita Makkarkoskella valmistettiin yli 70 000 kiloa.[1]
Meijerin toiminta kehittyi suotuisasti aina v. 1939 asti, jolloin ensin talvisota ja sitten jatkosota vaikuttivat myös meijerin toimintaan pahasti, mutta sotien jälkeen tuotanto alkoi taas kohota.[1] Meijeri myös vaikutti Oripään kuntaan positiiviessti; esimerkiksi Oripään yhteiskoulun rakentamiseen annettiin 25 000 markkaa vuonna 1949.[1]
Aika alkoi kuitenkin ajaa Makkarkosken meijerin ohi 1960-luvun lopulla. Meijeri sijaitsi kaukana asutuskeskuksista, joten maidon myyminen ei ollut vaihtoehto. Meijerillä alkoi maitomäärien vähetessä olla vaikeuksia pitää hinnat kohtuullisella tasolla. Suomessa oli tuolloin ylituotantoa maidosta ja valtio alkoi maksaa lehmien tapporahaa ja peltojen paketointikorvauksia ja monet tilat lopettivat maidontuotannon kokonaan. Meijeritoiminnan keskittyminen suurempiin yksiköihin alkoi ja pienten meijerien alasajo koski koko Suomea. Myös Makkarkosken meijeri aloitti yhdistymisneuvottelut 1960-luvulla ensimmäiseksi Pöytyän osuusmeijerin kanssa. Neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet tuloksiin. Loimaan Juustokunta ehdotti Makkarkosken meijerille yhteistyötä, mutta tähän ei suostuttu. Neuvotteluja käytiin pitkään Salon Seudun osuusmeijerin kanssa ja kesällä 1971 päästiin sopimukseen. Maidontuottajat siirtyivtä Salon Seudun osuusmeijerin tuottajiksi ja Makkarkosken meijerin toiminta loppui asteittan vuonna 1971. Voin valmistus oli loppunut jo 17. helmikuuta 1970.[1]
Meijerirakennukset muokkaa
Ensimmäinen meijerirakennus muokkaa
Uusia taloja liittyi osuuskuntaan ja maitomäärät lisääntyivät ja tämän vuoksi oman talon rakentaminen meijerille, sekä parempien koneiden hankinta tuli ajankohtaiseksi 1900-luvun alussa. Meijerirakennukselle vuokrattiin tontti Yläneentien varrelta Oripäästä. Uusi meijerirakennus oli hirsirakenteinen ja siinä sijaitsi erilliset huoneet voin valmistukseen, voin säilytykseen ja maidon vastaanotolle. Meijerin muuttamista kokonaan höyrykoneilla toimivaksi ehdotettiin vuonna 1907 Torulan kartanon pehtorin Seppälän toimesta ja lainaa tähän haettiin Suomen Senaatin perustamasta meijerirahastosta.[1]
Uusi meijerirakennus muokkaa
Meijerin toiminta kasvoi ja uuden meijerin rakentaminen tuli aiheelliseksi. Vuonna 1925 tontti uutta meijeriä varten ostettiin vanhaa meijeriä vastapäätä Antti Koskelta. Talon rakentamisesta vastasi rakennusmestari K. E. Metsänen ja Frans Lahti Aurasta. Uuden meijerin piirustukset saatiin keskusosuuliike Hankkijalta, joka myös toimitti koneistuksen asennuksineen meijeriin. Kivestä rakennetusta meijerirakennuksesta tehtiin kaksikerroksinen; alakerrassa oli varsinainen meijeri ja yläkerrassa asuntoja ja kokoustila. Seinät muurattiin sementtitiilestä ja katto valmistui Kupittaan Saven kattotiilistä. Uusi meijerirakennus kustansi yhteensä noin 800 000 markkaa.[1][3]
Makkarkosken uusi meijerirakennus vihittiin käyttöön hieman keskeneräisenä 4. helmikuuta 1927. Itse vihkijäisjuhlia vietettiin vasta kesällä meijerin pihalla noin 500 hengen voimin. Meijeri oli koristeltuna koivuin ja havuköynnöksin. Juhlapäivässä esiintyi Kustaa Rekolan johtama torvisoittokunta ja kanttori Holtarin kuoro esitti lauluja. Juhlapuheen piti Valion voinvientisataman johtaja O. Auer. Paikalla oli myös meijerin hallituksen puheenjohtaja Väinö Väinölä ja isännöitsijä Arvo Peltola. Rakennuksen rakennusmestareille lahjoitettiin palkkioksi kultainen kantasormus ja hopeinen kauha.[1]
1960-luvun alussa meijeriä kunnostettiin. Rakennus sai uudet lattiat ja keskuslämmityksen. Ulkoseinät maalattiin uudelleen ja työntekijöiden asuntoja kohennettiin hankkimalla muun muassa sähköliesiä ja jääkaappeja. Myös toimistoon hankittiin ajanmukaiset huonekalut, sekä kirjoituskone. Rakennus on 2000-luvulla kärsinyt pahasti ilkivallasta.[1]