Major League Baseball -kausi 2003

Major League Baseball -kausi 2003 oli MLB:n 128. kausi, joka alkoi 30. maaliskuuta 2003. Se päättyi Florida Marlinsin voittoon New York Yankeesistä. Vaikka mestaruus oli Marlinsille jo toinen (edellinen 1997), se ei ole kertaakaan voittanut omaa divisioonaansa, vaan molemmilla kerroilla se on edennyt pudotuspeleihin villillä kortilla eli parhaana divisioonakakkosena liigassaan.

Major League Baseball -kausi 2003
Joukkueita 30
Runkosarja
Kausi alkoi 30. maaliskuuta 2003
Kausi päättyi 25. lokakuuta 2003
Arvokkaimmat pelaajat AL: Alex Rodriguez (TEX)
NL: Barry Bonds (SFG)
League Championship Series
Liigavoittajat AL: New York Yankees
NL: Florida Marlins
World Series
Voittaja Florida Marlins
Toinen sija New York Yankees
Arvokkain pelaaja Josh Beckett (FLA)
2002
2004
Boston Red Sox juhlimassa saamaansa villiä korttia American Leaguen jatkopeleihin.

Kauden All-star-ottelu pelattiin U.S. Cellular Fieldillä Chicagossa 15. heinäkuuta. AL voitti 7–6 ja Garret Anderson valittiin ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi.[1]

Runkosarjan sarjataulukot

muokkaa
American League
Sija Joukkue Voitot Tappiot Voittosuhde   GB
AL East
1. New York Yankees 101   61 .623    --
2. Boston Red Sox *   95   67 .586   6.0
3. Toronto Blue Jays   86   76 .531 15.0
4. Baltimore Orioles   71   91 .438 30.0
5. Tampa Bay Devil Rays   63   99 .389 38.0
AL Central
1. Minnesota Twins   90   72 .556    --
2. Chicago White Sox   86   76 .531   4.0
3. Kansas City Royals   83   79 .512   7.0
4. Cleveland Indians   68   94 .420 22.0
5. Detroit Tigers   43 119 .265 47.0
AL West
1. Oakland Athletics   96   66 .593    --
2. Seattle Mariners   93   69 .574   3.0
3. Anaheim Angels   77   85 .475 19.0
4. Texas Rangers   71   91 .438 25.0
National League
Sija Joukkue Voitot Tappiot Voittosuhde   GB
NL East
1. Atlanta Braves 101   61 .623    --
2. Florida Marlins *   91   71 .562 10.0
3. Philadelphia Phillies   86   76 .531 15.0
4. Montreal Expos   83   79 .512 18.0
5. New York Mets   66   95 .410 34.5
NL Central
1. Chicago Cubs   88   74 .543    --
2. Houston Astros   87   75 .537   1.0
3. St. Louis Cardinals   85   77 .525   3.0
4. Pittsburgh Pirates   75   87 .463 13.0
5. Cincinnati Reds   69   93 .426 19.0
6. Milwaukee Brewers   68   94 .420 20.0
NL West
1. San Francisco Giants 100   61 .621    --
2. Los Angeles Dodgers   85   77 .525 15.5
3. Arizona Diamondbacks   84   78 .519 16.5
4. Colorado Rockies   74   88 .457 26.5
5. San Diego Padres   64   98 .395 36.5

Postseason

muokkaa
  Division Series League Championship Series World Series
                           
  East  New York Yankees 3  
Cent.  Minnesota Twins 1  
  East  New York Yankees 4  
  WC  Boston Red Sox 3  
West  Oakland Athletics 2
  WC  Boston Red Sox 3  
    AL  New York Yankees 2
  NL  Florida Marlins 4
  West  San Francisco Giants 1  
WC  Florida Marlins 3  
  WC  Florida Marlins 4
  Cent.  Chicago Cubs 3  
East  Atlanta Braves 2
  Cent.  Chicago Cubs 3  

Steve Bartmanin välikohtaus

muokkaa
 
Bartmanin istuimesta on tullut Cubs-fanien nähtävyys.

14. lokakuuta Chicago Cubs ja Florida Marlins kohtasivat Chicagon Wrigley Fieldillä tilanteessa, jossa Cubs johti ottelusarjaa 3–2. Cubs oli voittanut baseballin World Seriesin viimeksi vuonna 1908, ja oli edellisen kerran pelannut finaalissa vuonna 1945.

Kahdeksannessa vuoroparissa ottelu oli 3–0-tilanteessa Cubsin hyväksi, kun Marlinsin lyöjä Luis Castillo löi pallon laittomaksi kentän vasempaan laitaan. Cubsin puolustaja Moisés Alou juoksi kohti pallon putoamispaikkaa, hyppäsi reunustaa vasten ja yritti kopata pallon. Samalla useat katsojat yrittivät kopata palloa itselleen, ja heistä Steve Bartman ehti huitaista pallon penkkirivistöä kohti ennen Aloun koppia. Mikäli Alou olisi kopannut pallon, siitä olisi tullut vuoroparin toinen palo ja Cubs olisi ollut enää neljän palon päässä National Leaguen voitosta. Sen sijaan Cubs päästi vuoroparissa kahdeksan juoksua ja hävisi ottelun.[2]

Bartman joutui tapauksen vuoksi yleison vihan kohteeksi, ja useat fanit heittivät juomia ja roskia häntä kohti. Vartijat saattoivat Bartmanin takahuoneeseen paikaltaan, ja hänen naamioitiin ettei stadionin ulkopuolelle jääneet fanit olisi tunnistaneet häntä. Bartmanin nimi ja yhteystiedot kuitenkin vuotivat Major League Baseballin internetkeskusteluihin vain minuutteja pelin loppumisen jälkeen. Tämän seurauksena kuusi poliisiautoa lähetettiin Bartmanin kodin eteen suojelemaan Bartmania ja tämän perhettä. Myöhemmin Illinoisin kuvernööri Rod Blagojevich ehdotti Bartmanille todistajansuojeluohjelmaa, ja Floridan kuvernööri Jeb Bush tarjosi ivallisesti turvapaikkaa Floridasta.[2]

Pian välikohtauksen jälkeen Bartman julkaisi lausunnon, jossa hän pahoitteli tekoaan ja sanoi olleensa niin keskittynyt palloon, ettei huomannut Moisés Alouta. Hän kuitenkin kieltäytyi haastatteluista ja esitti pyynnön, että Florida Marlinsin fanien hänelle lähettämät lahjat ohjattaisiin Juvenile Diabetes Research Foundationille. Heinäkuussa 2008 Bartmanille tarjottiin 25 000 dollaria nimikirjoituksesta urheilukerääjien tapahtumaan, mutta hän kieltäytyi. Vuonna 2011 hän kieltäytyi myös esiintymästä ESPN:n dokumentissa ja Super Bowlin mainoksessa.[3]

Bartmanin katsomoon ohjaama pallo päätyi chicagolaiselle lakimiehelle, joka myi sen huutokaupassa joulukuussa 2003. Pallon osti ravintoloitsija Grant DePorter 113 824,16 dollarilla Harry Caray's Restaurant Groupille. 26. helmikuuta 2004 erikoisefektien ammattilainen Michael Lantieri räjäytti pallon julkisesti. Pallon jäänteet keitettiin ja tästä syntynyt höyry tislattiin ravintolan pastakastikkeeseen.[4]

Vuonna 2011 Alex Gibney ohjasi välikohtauksesta dokumentin Catching Hell, jossa käydään läpi Bartmanin tapausta sekä Bill Bucknerin epäonnistumista vuoden 1986 World Seriesissä.[5]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Baseball almanakka - 2003 All-Star Game (englanniksi)
  2. a b Baseball fan feels Chicago's fury 17.10.2003. BBC. Viitattu 1.10.2011. (englanniksi)
  3. Johnson, K. C.: The invisible fan Chicago Tribune. 26.9.2011. Viitattu 1.10.2011. (englanniksi)
  4. Greenberg, Jon: 'Cursed' ball simmers in Chicago MLB.com. 21.2.2005. Arkistoitu 6.6.2011. (englanniksi)
  5. ESPN Films: 'Catching Hell' 28.9.2011. ESPN. Viitattu 1.10.2011. (englanniksi)