Maija Nuotio
Maija Nuotio (ent. Martiskainen, o.s. Nuotio, 21. lokakuuta 1935 Jalasjärvi – 29. kesäkuuta 2019 Liperi) oli suomalainen kuvanveistäjä. Nuotio opiskeli Vapaassa Taidekoulussa vuosina 1956–1957 ja Suomen Taideakatemian koulun kuvanveistolinjalla vuosina 1957–1961, jolloin hän valmistui kuvanveistäjäksi. Nuotio avioitui opiskelutoverinsa Taisto Martiskaisen kanssa. Martiskainen valmistui vuonna 1963 kuvanveistäjäksi ja pariskunta muutti Jalasjärvelle. Nuotio opetti kuvaamantaitoa oppikoulussa. Vuonna 1968 perhe muutti Hyvinkäälle taiteilijataloon ja 1970-luvun alussa parempien työskentelytilojen takia Pohjan kuntaan Antskogiin. Nuotio muutti Lieksaan 1990-luvun alussa.[1]
Taisto Martiskainen ja Maija Nuotio saivat kolme lasta.[1]
Julkiset teokset muokkaa
Seinäjoella Olavi Pihan puistossa on Maija Nuotion suunnittelema Taipaleen ja Vuosalmen taistelujen muistoksi pystytetty talvisodan päättymisen muistomerkki Pirstotut puut. Veistos on paljastettu vuonna 1975.[2][3]
Nuotio suunnitteli juoksija Ville Ritolan patsaan Peräseinäjoelle; se paljastettiin vuonna 1978.[1] Vuonna 1982 paljastettiin Helsinkiin Pasilan virastokeskuksen pihalle suihkukaivoveistos Vesileikki[4], joka kuuluu Valtion taideteostoimikunnan hankintoihin.[5] Jalasjärven siunauskappelin seinustalla on Nuotion suunnittelema Vanhan kirkon muistomerkki.[6]
Valokuvia julkisista veistoksista muokkaa
-
Vanhan kirkon muistomerkki, Kurikka. -
Pirstotut puut, 1975, Seinäjoki. -
Ville Ritolan patsas, 1978, Seinäjoki. -
Vesileikki, 1982, Helsinki.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Ilola, Merja & Aro, Kaisu: Maija Nuotio 1935–2019 (Muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 21.8.2019. Viitattu 12.4.2020.
- ↑ Seinäjoki: Taipaleenjoen taistelujen muistomerkki Suomen sotamuistomerkit. Viitattu 6.4.2021.
- ↑ Olavi Pihan puisto (PDF) Seinäjoen puistot ja viheralueet. 2020. Seinäjoen kaupunki. Viitattu 6.4.2021.
- ↑ Vesileikki Helsingin taidemuseo. Viitattu 12.4.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ Maija Nuotio, Vesileikki 1982 Kansallisgalleria. Viitattu 12.4.2020.
- ↑ Käkelä, Matti (toim.): Jalasjärvi – Pohjanmaan portti, s. 28. Jalasjärven-Peräseinäjoen Kunnallissanomat, 1997. ISBN 952-90-9248-2.