Magdalena Wargentin

Magdalena Wargentin (4. elokuuta 1714 Turku8. toukokuuta, mahdollisesti 4. elokuuta 1765 Mikkelin pitäjä) oli ruustinna ja kartanonomistaja, josta tuli kuoltuaan tunnettu muumio.[1]

Wargentinien kauppiassuku oli lähtöisin Saksasta ja he olivat tunnettuja valtaporvareita Turussa. Wargentinin isä Johan Wargentin toimi kuitenkin tuomarina, äiti oli tämän ensimmäinen puoliso ylisotakomissaarin tytär Margareta Elisabet Malm. Etunimensä Wargentin sai isänäiti Magdalena Wittfootilta, joka oli myös tunnettua turkulaista kauppiassukua. Kun Wargentinin isä nimitettiin Vähä-Savon kihlakunnantuomariksi, perhe muutti Rantasalmelle. Siellä Wargentin avioitui 18-vuotiaana 1732 Mikkelin kirkkoherraksi nimitetyn ja myöhemmin lääninrovastina toimineen Anders Heinricuksen kanssa. Perheeseen syntyi kaksitoista lasta, joista kuitenkin kahdeksan kuoli jo pienenä. Wargentin jäi leskeksi 14 vuotta itseään vanhemmasta puolisostaan 1756, mutta asui neljän lapsensa kanssa Kenkäveronniemen pappilassa vuoteen 1759 asti. Jo 1756 hän oli kuitenkin ostanut lapsuudenkotinsa perintörahoilla Sairilan säterin, jonne hän muutti avioiduttuaan kihlakunnantuomari Carl (Karl) Wilhelm Malleenin (Mallénin) kanssa. Sairila oli entinen kuninkaankartano, jonka pinta-ala oli lähes 1 900 hehtaaria ja jossa oli yksitoista torpparia. Wargentin kuoli 50-vuotiaana Sairilassa. Hänet palsamoitiin ja haudattiin Mikkelin Kirkkopuiston kirkon lattian alle. Kirkon tuhouduttua tulipalossa 1806 Wargentin ja muut lattian alle haudatut muumiot siirrettiin Savilahden kivisakastiin. 1900-luvun alussa muumioiden arkkujen kannet avattiin ja niistä tehtiin matkailunähtävyyksiä, mutta 1930-luvulla sakastin lattia muurattiin uudelleen umpeen. Wargentin mainitaan silti nykyisin museona toimivaa sakastia esiteltäessä.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Hannele Wililander: Wargentin, Magdalena (1714–1765). Suomen Kansallisbiografia. Osa 10. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Sivut 334-335.