Mäkikuisma

putkilokasvilaji

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) on monivuotinen, 30–70 senttimetriä korkea ruoho, jolla on keltaiset terälehdet. Mäkikuismaa kasvaa luonnonvaraisena myös Etelä-Suomen kedoilla.

Mäkikuisma
Hypericum perforatum01.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Kladi: Rosidit
Lahko: Malpighiales
Heimo: Kuismakasvit Hypericaceae
Tribus: Hypericeae[2]
Suku: Kuismat Hypericum
Laji: perforatum
Kaksiosainen nimi

Hypericum perforatum
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Mäkikuisma Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mäkikuisma Commonsissa

LääkekäyttöMuokkaa

Mäkikuismaa ja siitä tehtyjä valmisteita käytetään sisäisesti muun muassa depressiivisen alakuloisuuden, unihäiriöiden sekä tuska- ja jännitystilojen hoitoon. Mäkikuismalla on huomattavilla potilasmäärillä tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa havaittu olevan masennustiloja ehkäisevä, tuskaa lievittävä ja rauhoittava vaikutus.[3][4] Rohtona käytetään mäkikuisman kukkivia versoja, joissa vaikuttavina aineina ovat hyperisiini eli punainen väriaine (0,1–0,3 %), flavonoidit (mm. hyperosidi ja rutiini), hyperforiini, katekiinityyppiset parkkiaineet, fytosterolit, fenolikarbonihapot ja eteerinen öljy (0,05–0,2 %).

Mäkikuisman on todettu olevan lievän ja keskivaikean depression masennuksen hoidossa tehokkaampi kuin lumelääke ja yhtä tehokas kuin pienet annokset trisyklisiä masennuslääkkeitä. Sillä voi olla myös hankalia yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa.[5] Saksassa mäkikuisma on lääkäreiden yleisimmin määräämä luontaistuote masennuksen hoitoon.[6]

Mäkikuismalla voi olla yhteisvaikutuksia useiden lääkkeiden kanssa, sillä se laskee muiden lääkkeiden hoidollisia pitoisuuksia maksainduktion kautta ja voi näin heikentää esimerkiksi ehkäisypillereiden, immunosuppressiivien ja HIV-lääkkeiden tehoa. Yhteisvaikutuksia eri lääkeaineiden kanssa ei ole tutkittu laajemmissa tutkimuksissa, vaikka mäkikuisma onkin vuosisatoja tunnettu rohto. Yleisen suosituksen mukaan mäkikuismaa tulee nauttia vain, jos muita säännöllisiä lääkityksiä ei ole. Mäkikuisma ei yleensä vaikuta ajokykyyn. Sivuvaikutuksina on havaittu huimausta, väsymystä ja suun kuivumista noin 4–8 prosentilla, levottomuutta, päänsärkyä ja unettomuutta 1–2 prosentilla. Harvoissa tapauksissa voi esiintyä lieviä mahavaivoja, kun taas herkkäihoisilla saattaa esiintyä herkistymistä valolle. Mikäli muita haittavaikutuksia ilmenee tai tuotetta otetaan yliannostus, tulee ottaa yhteys lääkäriin.[7]

LähteetMuokkaa

  1. Khela, S.: Hypericum perforatum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.2.2022. (englanniksi)
  2. Stevens, P. F.: Hypericaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 22.2.2022. (englanniksi)
  3. Rohdosluettelo: Mäkikuisma Tohtori.fi. Viitattu 7.1.2007.
  4. Klaus Linde, Michael M Berner, Levente Kriston: St John's wort for major depression The Cochrane Library. (englanniksi)
  5. Matti O. Huttunen: Mäkikuisma (Artikkelin tunnus: lam00108 (014.001)) Terveyskirjasto. 23.7.2008. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 9.2.2010.
  6. Tyler, VE (1999). "Herbs Affecting the Central Nervous System", in Janick J: Perspectives on New Crops and New Uses. ASHS Press, 528. ISBN 978-0-9615027-0-6. Viitattu 2009-05-29. 
  7. Harmonia: Esbericum pakkausseloste Harmonia.fi. Viitattu 6.1.2008.

Aiheesta muuallaMuokkaa